perjantai 12. helmikuuta 2016

Meidän lemmikki


Ajattelin kertoa vähän omasta rakkaasta perheenjäsenestämme, 
joka on karvainen, kävelee neljällä jalalla ja on aina ensimmäisenä ruokapöydässä :) 
Aivan, eli kääpiöpinseri neitosesta joka on ihastuttanut (ja joskus vihastuttanut) 
elämässäni yli 5 vuotta.


Kakarana noin puolivuotiaana

Tiedät varmaankin vanhan sananparren, rakkaalla lapsella on monta nimeä? 
Meillä tämä toteutuu juurikin koiran kanssa: Tirpukka, Tsirpula, Tirppu, Rakas, Kulta, Pupunen, Hölö Pönttinen, Pölö Hönttinen, Höpötti, Kävelevä Nälkä, Tikkujalka, Pinsiöinen, Mölytoosa, Riiviö, Mangusti, Orava, Rinsessa, muutamia mainitakseni.

Uudessa neuleessa ulkoilua syksyllä 2015
Meidän koiraa kun on siunattu maailman suurimmalla nälällä, vaikka vatsalaukku vetää maksimissaan sen pari desiä. Hänellä on suuri nälkä ja ego. Aina. Tässä järjestyksessä. 

Sanat ruoka tai herkku saa koiran suorastaan pomppimaan keittiöön ja usein sohvalla istuessa ihmettelen miksi se istuu matolla ja tuijottaa minua herkeämättä, kun liikahdankaan-koira suorastaan loikkaa kohti keittiötä. 
Jos nousen ylös, koira on jo keittiössä. 
Matkaa siis on useampi metri, mutta tämä kuvaa vauhtia :D

Miksi näin? 
Koska usein lapsilta jää keittiöön väli tai iltapalan jäljiltä jotain Syö-tä-vää! 

Eikä koiran mielestä ruokaa voi yksinkertaisesti jättää syömättä!  Niin se sitten innoissaan keittiötä kohti saapuessani ilmoittaa syömättömästä ruuasta pomppimalla kuin aropupu pöydän vierellä tai istumalla sen vieressä,vilkuillen minua pöytää, minua, pöytää, kunnes palvelija (minä) neidille antaa maistiaisen :)


Lähikuva
Nyt en ole näin voinut tehdä, koska hänellä todettiin krooninen gastriitti. 
Aivan hirveää koiralle, joka elää ruoasta! 
Parhaillaan pitkä antibioottikuuri, kipulääke ja edessä inhoittava toimenpide jolla poistetaan sellaisia gastriitin aiheuttamia haavaumia suusta. Siis sieltä minne se ruoka menee, ihan kamalaa...eikä sitten voi syödä moneen päivään muuta kuin soseita :(
Parannuttua kaikki maistuu sitten entistä paremmalle, toki tyyppi sitä tuskin tietää.

Tänään sain puhelun eläinlääkäriltä, pöpöihin joita haavaumissa on- saa hyviä antibiotteja ja nyt tämä kuuri jota viikko syöty, menee vaihtoon. Neiti on oksentanut parina päivänä niin että piti antaa pahoinvointilääkettä eli ilmeisesti antibiootti saa voimaan pahoin. Toivottavasti uusi toimii paremmin.

Maalla lomailemassa


Meillä lääkkeen anto on herkkuhetki. Ei tarvitse kuin pakettia ravistella ja edessä istuu häntä joka heiluttaa koiraa. Tämä siksi, että lääke annetaan juuston palan tai maksamakkaran sisään tungettuna eli sehän on 
aivan kuin herkku :) 
Kipulääkkeen annan ruiskulla suupielestä ja hyvin uppoaa sekin, liekö kananmakuista :P


Harjoteltiin poseeraamista, mangustina

Koirana tämä on ollut aina helppo hoitoinen: turkki on lyhyt, koira pieni ja kevyt sekä inhoaa kylmää ja märkää. Tarkoittaa että sateella tehdään mahdollisimman lyhyt lenkki ja yli 10 c pakkasilla kuljetaan töppöset jalassa, muttei silloinkaan tarkene pitkälle mennä sillä muutoin pitäisi pukeutua pipoa myöten. 

Meillä on koiralle vaatteita, toppapuvusta gollegeasuun mutta ne on ihan käyttövaatteita...niin kiva kuin olisi pukeakin prinsessa vaaleanpunaiseen tyllihörhelöön <3 Koira on kuitenkin koira eikä sitä pukemista rakasta mutta ulkoilua helpottaa se että koiralla on lämmin. 

Tällä kun ei ole vatsassa karvaa ollenkaan, jaloissakin vain ohutta. Voi jokainen itse kuvitella lähtevänsä napapaidassa ja shortseissa kekkuloimaan pakkaseen, ei kiva :D


Rentoilua


Tämä on viekkausilme, saattaa kerjätä ehkä hieman

Punahilkka tänä talvena

Yksi mikä on aikalailla yhtä suurta tässä koirassa kuin nälkä, on ääni! Haukku on jäätävän iso, erityisesti kun postimies raottaa luukkua tai kun ovikello soi. Ai olenko komentanut?No olen. Pennusta asti. Joka kerta. Huokaus. Ihan toivotonta! 

Muuten tuo ei juuri hauku, mutta edellä mainituista syistä ja kun joku tulee kylään, haukkuminen on hetken hurjaa. Tulijan tuttavuudesta riippuen, haukku loppuu kohta tai joskus. Jokaisella meistä on huonon ominaisuutemme, tämä on meidän koiran. 
Mutta yhden huonon piirteen sietää, kun on muuten niin Ihana <3

-Maiccu 

2 kommenttia:

  1. Siä oot koiratyttö meijän miäleen. Osaatko pelata palloo? Oikein paljon terkku- ja paranemismuiskuja ja voi hyvin, sekä sinä että perhees.

    VastaaPoista
  2. Pallon peluu on minusta miesten juttuja :D Mutta osaan vetää köyttä ja juosta hulluna laservalon perässä, se on ihan lempparia.Kiva kun kävit täällä, muiskuja takaisin kaikille!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä - kiitos kun kommentoit ♥