Hupsista, kolme viikkoa vierähtänyt ja ajatuksena kokoajan ollut jakaa kuulumisia
mutta johonkin se aika vain rientää.
Koitan tähän koota tarinaa siitä mihin viimeksi jäin :)
Jos olet hankkimassa koiranpentua tai vasta haaveilet, ehkä näistä vinkeistä on apua.
Ekan viikon jälkeen (kun olin saanut selkäni kipeäksi lattialla nukkumisesta),
Dana alkoi nukkua yöt vinkumatta ja ollaan saatu nukuttua koko perhe.
Meillä on normaalia korkeampi sänky enkä ylettänyt rapsuttamaan Danaa
sängyllä maaten, joten tämä ratkaistiin niin että pentukoppa on varapatjan
päällä eli vähän korkeammalla ja näin sängyltä koppaan ylettyvä käsi rauhoittaa ♥
Mutta nyt laitetaan illalla koppaan ja nukkuu aamuun asti heräämättä.
Aamulla onkin oltava nopea, nappulat turpoamaan ja sillä aikaa kun tytöt syö - on puettava
jotta ulos päästään heti kun ovat valmiita.
Tarpeet tehdään 50/50, pääasiassa paperille mutta uloskin jo tosi hyvin.
Palkitsen joka suorituksen ulkona namilla ja niinhän siinä on käynyt että välillä kyykkää,
sitten muistaa namin ja kakka jää jää tekemättä namin toivossa :) Hah,
Mutta tekee toki hetken kuluttua ja sitten saa palkionkin, mutta toimiva tapa kun on herkulle perso. Kaikki koirathan eivät ole, siinä kouluttaminen vaatii ehkä hieman jippoja.
Ulkona kulkee kauniisti, ei ollenkaan ole ongelma ulkoilla kahden kanssa paitsi silloin kun Dana saa hepulit ja juoksee miten sattuu. Pidän edelleenkainalossa jos on esim pieniä lapsia (pelkää meteliä) tai autoja mutta pääasiassa olla kuljettu lähimetsisssä joissa rauhallista ja turvallista.
Onneksi ei paina kuin vasta 3kg.
Danalla on lyhyt nahkahihna ja Tiralla flexi, ainakin vielä. Katsotaan tulevaisuudessa mikä vaihtoehto on paras ja toimivin, sitten kun molempia voi lenkkeilyttää.
Nyt tytöt käy 3-4 kertaa päivässä ulkona ja vanhemman kanssa tehdään yksi pidempi lenkki erikseen.
Ehkä loppukesästä Danakin jaksaa lenkkeillä.
Ruokahalu on mieletön. Kippo jää aina tyhjäksi ja kasvattaja vieraili justiinsa ja
antoi luvan lisätä ruokaa tuplasti. Kääk, olinko mä antanut liian vähän??
No 4 kertaa päivässä, syö puolet enempi kuin vanhempi koira mutta nyt vielä enemmän.
Ja kasvaa kovasti.
Pieniä nahkaluita/tikkuja nassuttaa mielellään, kulkee tikku suussa kunnes
jäljellä on enää pieni löydä pätkä :D
Hampaat on kohta vaihtumassa, joten askartelu tekee varmasti hyvää.
Hampaista puheenollen, korvat alkaa jostain syystä samaan aikaan lerpattamaan kun hampaat vaihtuu ja niin meilläkin. Hassua.
Käytiin rokotuksessakin ja se meni hienosti.
Samalla tehtiin perustutkimus ja alahampaissa on pieni riski,
että jos ei lähde kohta niin joudutaan rauhoittamaan ja poistamaan.Toivotaan että lähtis itsekseen, onhan tässä vielä 3 viikkoa aikaa.
Kasvattava myös trimmasi Danan, harjiksillahan karvaa kuuluu olla vain päässä,
tassuissa ja hännässä. Nyt on naku tytteli ja hyvin jo auringossa ruskettunutkin.
Rakastaa maata auringossa ja on ihan eri näköinen kuin tullessa.
Väriltäänhän Dana on suklaa ja siksi silmätkin ovat vihreät, samoin kirsu ruskea ♥
Seuraavaksi meillä hankinnan alla trimmeri ja arvaas kuka opettelee trimmaamaan,
vähän jänskittää kyllä.
Harjakin piti käydä ostamassa kun sellaista ei ennestään ollut ja vähän harjoiteltu harjaamista ja uusia leluja tietenkin. Ne ovatkin kovassa käytössä.
Tuhoja ei oo tehnyt yhtään, hankittiin aitaus kylläkin jotta saadaan rajattua tilaa työpäivien ajaksi
ettei satu mitään. Ovat siis päivisin erillään ellei joku ole kotona.
Mun lenkkareihin on jostain syystä mieltynyt, aina raahaa ne olkkariin jos en laita kenkäkaappiin.
Ja miehen sukkiin, jos ne löytää jostain, takuulla tuonut ne olkkariin.Ihme ettei vielä pyörtynyt ;) Muuten leikkii omilla leluilla ja tietää mistä niitä hakee.
Tytöt tulee myös hyvin juttuun, Danalla on luonnetta ja rohkeuttaa, uskaltaa muristakin Tiralle mutta kyllä vanhempi antaa myös takaisin. Leikkivät monta kertaa päivässä yhdessä, lähinnä se on sellaista jahtaamista ja kauhea purina kuuluu.Eilen Dana meni ekaa kertaa Tiran viereen samaan koppaan, tosin hetken päästä Tira lähti siitä sohvalle mutta kohta Dana oli sielläkin kyhnyttämässä ♥
Kaipaa selvästi toisen läheisyyttä, se on jotenkin liikutttavaa.
Tirahan on elänyt kohta 7 v ihmisten kanssa, Dana taas vasta eronnut koiralaumastaan joten kaipuu koirakaveriin on varmasti suurempi.
On siitä tullut niin rakas meille kaikille, ettei tosikaan, Ei vois enää edes kuvitella elämää ilman sitä.
Hyvää kannattaa odottaa, niinhän sitä sanotaan. Kauan mä ehdinkin haaveilemaan ja lämmittämään ajatuksella miestä, nyt sekin on ihan myyty.
Onko teillä eläimiä? Jos useampia niin miten tulevat juttuun?
Maiccu
