lauantai 12. maaliskuuta 2016

Suklaahirmu

Heh, se en ole minä vaikka ensikuulemalta niin voisi luullakin :D vaan rakas koiruli, joka on nyt kolme kertaa vajaan 6v aikana onnistunut syömään salaa suklaata vaikka kuinka on varjeltu!



Eilen leppoisa perjantai-ilta keskeytyi yllättäen, kun huomasimme olkkarin pöydällä hetken poissaolon jälkeen lähes tyhjän karkkikipon ja maata viistäen, nolona kulkevan koiran. 
Jep, syntipukki löytyi lähes sylttytehtaalta  ja lattialta löytyi kiireessä koiralta huomaamatta jäänyt minttulaku! Karkkikipossa oli onneksi sellaisten suklaapäällysteisten murojen lisäksi minttulakuja joista oli pari tahmaista jäänyt kiireessä popsimattakin...

Lääkehiiltä ei tietenkään ollu ja viisaina totesimme miehen kanssa, että annetaan suolapallo jolla saadaan oksentamaan se vähäinenkin suklaa ja vältetään eläinlääkärikeikka.
Hah, niinhän me luultiin! Suolapallon anto sujui kuin vettä vaan mutta meidän koirapa ei alkanut oksentamaan!! Kiva! Googlasin ja tosiaan suurinosa alkaa oksentamaan sen jälkeen, mutta ei tietenkään meidän ja suolaakin oli annettu 1 tl eikä 1/2 tl joka olis ollut oikeampi määrä.
Eli kun oksennus ei tullutkaan, oli suklaamyrkytyksen lisäksi mahdollisuus suolamyrkytykseen joten soitto eläinlääkäriin ja käsky lähteä ajelemaan.

Ei muuta kuin vaatetta päälle ja koira auton takakonttiin, kohti Pakkalaa. Onneks sinne ei ole pitkä matka mutta ehti silti kaikki kauhu skenaariot käydä mielessä kun sinne ajeltiin. Raukka itki takakontissa ja mietin kuinka sillä nyt on nielu kipeä suolasta, jano ja paha olo enkä voi juuri nyt mitenkään auttaa.

Sisään päästiin samantien ja käynnistä taisi kaikesta huolimatta jäädä mieluisa olo, sillä neidille tarjottiin ekaksi kupillinen ruokaa :D Kyllä, jotta vatsassa on jotain mitä sitten oksentaa.
Ruoan jälkeen oksennuspiikki ja johan sitä alkoi tulemaan, tuli kokonaista minttulakua, kasa suklaamuroja ja vähän päivälliseksi syötyä kanaporkkanaa .
Onneksi sai oksennettua kaikki ja hetken odottelun jälkeen sai uuden piikin jotta pahoinvointi loppui eikä mennyt kuin 5 min ja neiti alkoi kulkea ympyrää huoneessa. 
Nuuski kaikki nurkat ja törmäili ruokakuppiin, pikkuisen oli hönttinä :)

Jonkin aikaa oltiin tarkkailussa, kuunneltiin sydänäänet ja tutkittiin vatsaa, kaikki vaikutti hyvältä ja kassan kautta kotia.

Kotimatka meni ihan hissukseen ja kotona sai jo ruokaa ja iltalääkkeen. Nukkui kuin tukki mun peiton alla koko yön ja vieläkin vaikuttaa nähän nuutuneelta.

Mitä tästä opimme? Koira joka ei koskaan mene pöydälle, voi sinne silti mennä!
Olkkarin lasipöydälle, jonne on lähes mahdoton päästä - en tajua miten, mutta sinne on päässyt. Yleensä en jätä sinne mitään mikä voisi houkuttaa eikä mielessäkään käynyt että uskaltais noin tehdä kun ollaan kotona, mutta niimpä erehdyin.



Nythän on autoimmuuni epäilyn takia kortisonikuuri päällä joten se lisännyt ruokahalua ja varmaan osasyynä tähän. Muitakin "oireita" on, sillä on kertaalleen dyykannyt roskiksen ja muutaman kerran pissannut sisälle...koira joka ei tee ikinä niin.




video

Pääasia että loppui hyvin -kaikki hyvin ja Iso kiitos Vantaan kaupungin eläinlääkäri Sannalle sekä hoitaja Katille <3
Olkoon tämä opetuksena meille, ettei koskaan voi luottaa siihen etteikö syömätön ruoka päätyisi parempiin suihin silmän välttäessä ;) Koira on  kuitenkin eläin vaikka samalla niin rakas perheenjäsen <3

-Onnellinen omistaja-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on minulle tärkeä -kiitos kun kommentoit ♥

Facessa