Kuuntele sydäntäsi

...Sydän löytää tien ♥

Minä olen tänään tutustunut Unelmakarttakirjaan. Sisälläni on ollut jo pidempään valtava tarve tutkiskella omaa sisintäni, tuntemuksia ja elämääni. 
Olen kyseenalaistanut paljon: omia valintoja, ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, mielenkiinnon kohteitani- miettinyt mitä oikeasti elämältäni haluan nyt kun olen vielä (toivottavasti) elämäni puolivälissä ja ehdin toteuttaa unelmiani. 
Elää minun näköistäni elämää.

Olen ollut niin kauan äiti (toki edelleen ) ja määritellyt itseni sen mukaisesti. 
Lapsista vanhimmat ovat jo muuttaneet pois kotoa ja kotia asuttaa kohta teini-ikäiset pojat jotka eivät tarvitse minua joka käänteessä ja mieskin pärjää ilman jatkuvaa huolenpitoa ;) 
Siksipä ihan ensi kertaa elämässä on ollut tilaa ja aikaakin miettiä vain itseäni. 
Energiaa ei ole kulunut juurikaan entisten murheiden käsittelyyn ja se on vapauttanut paljon energiaa ihan uuteen.Kuka minä oikeasti olen ja millaista elämää minä haluan elää.
Aika jännittävää tutustua itseensä vasta näin päälle nelikymppisenä :D 
Ja ihanan oivaltavaa.
Olen löytänyt itsestäni paljon.

Tämä blogi on varmasti ollut osa tätä prosessia, se minkälaiseksi tämä on muodostunut- on osa minua. Moni läheinen sanonutkin että tämä on ihan minunnäköiseni. 
Hyvä sillä juuri niin haluankin, pidit siitä tai et. Voi olla ärsyttävää katsella toistuvasti pieniä piiperryksiäni smoothie annoksissani, mutta minä rakastan niitä pieniä yksityiskohtia, kauneutta, värejä ja makuelämyksiä joita vaikkapa marjojen runsaus ja sievä asettelu,  saa aikaan.Ehkä sinäkin pidät niistä.

Nautin yleensäkin elämässä pienistä asioista: kiirettömästä aamusta miehen kanssa, hyvästä ruoasta, lasten kanssa leipomisesta, koiran rapsuttelusta, vapaapäivästä ilman suunnitelmia, työssä pienestä onnistumisesta tai uuden asian oppimisesta.
Kotona minua riittää ilahduttamaan lasten äänet, puhdas koti tai kimppu tuoreita kukkia.

Samoiten kirjoitan aika samallatapaa kuin puhuisin. Värikkäästi enkä todellakaan kieliopin mukaisesti, koska en halua. Haluan kuulostaa itseltäni ja seison paremmin joka asia takana kun se kuulostaa minulta.

Mutta tiedätkö, tässä iässä ei paljon muiden mielipiteet paina ja sekin on huojentavaa. 
Jos oot samassa iässä, oletko huomannut saman?
Olen mikä olen ja hyväksyn itseni tälläisenä virheineni päivineen enkä edes kaipaa täydellisyyttä. 
En itseeni, en elämääni koska parasta meissä kaikissa on juuri se rosoisuus, epätäydellisyys.
Ja tämä ei tarkoita sitä että tyytyisin tähän, ei sillä tiedostan niin hyvin kaikki puutteetkin minussa ja pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni kaikin tavoin. Ja se tie on pitkä, ehkä loppumaton koska vaikka kuinka yrittäisin parhaani se ei koskaan tule tavoittamaan täydellisyyttä. Valmiiksi tässä elämässä en tule.
Sekin on hienoa, tiedostaa että olen ihan hyvä tälläisenäkin. Se että osaa rakastaa itseään, mahdollistaa että voin rakastaa myös muita. Se että hyväksyn itseni myös epätäydellisenä, pystyn hyväksymään epätäydellisyyttä myös muissa. Minusta se on arvokas taito.Arvostathan sinäkin itseäsi?

Mutta miksi Unelmakarttakirja? Haluan tutustua itseeni ja unelmiini syvemmin, kuin omat työkaluni riittävät. Haluan myös muistaa vuoden tai viidenkin päästä mistä täm kaikki alkoi ja  miltä tämä näyttää sitten vaikka sen viiden vuoden päästä. 
Olenko päässyt toteuttamaan unelmiani ja elämään vielä enemmän minun näköistäni elämää.

Oli jo tänään ensimmäistä harjoitusta tekiessäni ihana huomata ettei minua rajoita unelmissani muuta kuin se oman polun löytäminen. Tiedän hyvin mitä haluan, olen oikealla tiellä mutta en osaa vielä valita polkua jolla pääsen määränpäähän. 
Mutta tärkeintä -olen jo matkalla:)

Oletko koskaan piirtänyt unelmakarttaa? Tai tutustunut jo tähän kirjaan? Tämä ei ollut mainontaa vaan ihan oma hankinta ja aivan ihanaa että tälläinen kirja on julkaistu. Varmasti moni on tämän kirjan jälkeen askeleen lähempänä omia unelmia ja niiden tavoittelua.

Syvällisin sunnuntai ajatuksin,

Maiccu