Kun koiranpentu tuli taloon

Kuinka moni teistä vielä muistaa kun Dana muutti meille 3v sitten?
Siitäkin kirjoittelin täällä blogissa useampaan otteeseen ja hyvä että kirjoitinkin, sillä nyt oli kiva lukea niitä pentuajan kuulumisia kun ollaan jälleen samassa tilanteessa. 

Eli meille tosiaan tuli kolmas koira, kiinanharjakoira tyttö Black Label Liquorice eli Laku.
Hän syntyi 26.1 eli on juuri täyttänyt 10 viikkoa.

Mä oon aina rakastanut eläimiä, kissoja ja koiria, kissoja mulla on ollutkin kolme samaan aikaan,
mutta koskaan aiemmin mulla ei ole ollut yhtäaikaa kolmea koiraa joten ollaan täysin uuden edessä.
Mutta, mun haaveena on nuorena tyttönä ollut kennel ja koirahoitola.
Olen siis totaalisen eläinrakas tyyppi.
Miehellä taas ei ole koskaan ollut lemmikkejä, joten hänelle tämä kolmen koiran kanssa eläminen
on vielä jännittävämpää mutta onneksi hän on rakastunut meidän tyttöihin, kuten minäkin.

Ajatus kolmannesta koirasta lähti oikeastaan vakavasti viime syksynä, kun aloin huomaamaan että Dana kaipaa kovasti leikkikaveria. Tira täyttää jo 10v, eikä enää jaksaa juurikaan riehua leikkiä,
joten mieti olisiko tähän ratkaisu toinen harjis. Harjiksilla kun on tapana lisääntyä, yhden jälkeen tulee toinen, toisen jälkeen kolmas....tämä siksi että ovat hyvin persoonallisia niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin ja myös koiriksi aika veikeitä.

Talvea vasten ei kuitenkaan pentua haluttu, koska sisäsiistiksi opettaminenkin on helpompaa kevät
tai kesäpennulla ja siksipä aktivoiduin asian suhteen vastaan tammikuun lopulla, kun huomasin
erään tutun kasvattajan syntyvistä pennuista. Siinä kävi niin, että yksi asia johti toiseen ja lopulta me oltiin helmikuun puolivälissä pieniä pentusia katsomassa.

Laku sai viedä jäädä emon ja sisarusten luo kasvamaan, me saatiin häntä odottaa kuukauden päivät mikä ollutkin ihan hyvä koska koiranpennun hankinta on iso päätös ja se pitää aina pohtia perusteellisesti. Päätös vain vahvistui päivä päivältä ja siinä odotellessa tehtiin hänelle hankintoja, jotta pennun saapuminen tuntui konkreettisemmalta.

Mua jännitti eniten Danan ja Lakun ensikohtaaminen, sillä Dana on ollut hieman ärhäkkä muille koirille eikä voinut tietää kuinka se suhtautuu pentuun. Toiseksi mietin, kuinka ulkoilutus sujuu ja kuinka hihnat solmussa kuljen, kun kahdenkin koiran kanssa välillä aika taiteilemista.

Kotimatka meni aivan upeasti, sillä Laku vinkui ekat 10 min jonka jälkeen nukahti mun olkaa vasten ja nukkui koko 1,5h kotiin asti. Tytöt oli eteisessä vastassa ja näytin pentua heille sylissä.
Hieman oli murinaa, ehkä järkytystäkin mutta paremmin ottivat pennun vastaan kuin odotin.

Tira vältteli ja välttelee vieläkin Lakua parhaansa mukaan ja Laku haukkuu hakien huomioita.

Dana käyttäytyi ekan vuorokauden hyvin poikkeuksellisesti, ehkä juoksut vahvistivat käytöstä sillä
neiti kuolasi ihan jäätävästi ja kokoajan. Hän kulki Lakun rinnalla kuin estäen tätä kulkemasta ja
kuolasi niin että Lakukin oli kokoajan ihan pää märkänä.
Ajattelin jo, että jos tämä tälläistä tulee olemaan, en selviä mutta käytös kesti tasan vuorokauden jonka jälkeen hän selvästi hyväksyi Lakun. Tämän osoittaa selkeämmin alla oleva kuva.

Ekat yöt nukuttiin todella huonosti, myös Laku sillä hän heräsi keskällä yötä itkemään ja ravasi ympäri makkaria hätääntyneenä. Nukkui rinnan päällä tai kainalossa sitten aamuun mutta neljäntenä yönä alkoi helpottamaan. Me nukuttiin miehen kanssa eka viikko vuorotellen patjalla,
Laku vieressä kopassa sillä sänkyyn häntä ei voi vielä ottaa koska saattaa pissata sinne tai pudota sieltä.

Sovittiin aluksi että se kumpi nukkuu lattialla, herää myös aamulla ekana ja vie koirat ulos.
Tämä on tässä kohtaa ollut tosi helpottavaa, kun ei kuormita kumpaakaan (minua ja miestä) liikaa.
Nyt Laku nukkuu jo 7h putkeen. Saattaa herätä kyllä yöllä ja vaihtaa paikkaa, mutta ei ala leikkimään tai ravaamaan, vaan jatkaa uniaan.
Toisella viikolla palattiin kumpikin sänkyyn nukkumaan ja Laku nukkuu korotetulla pedilla, niin ettei pääse sänkyyn mutta yletyn silittämään tarvittaessa ja tämä on toiminut tosi hyvin.

Tira eli lauman vanhin on kyllä tilanteesta hieman loukkaantunut ja muuttanut öiksi toisen teinin huoneeseen nukkumaan. Kieltämättä hämmennyin siitä hieman, koska hän on nukkunut aina mun peiton alla. Oli vähän outoa, mutta ehkä tarvitsee nyt tämän oman tilan ja etäisyyden, eiköhän hän jossain vaiheessa palaa mun peiton alle takaisin.

Ruoka maistuisi kokoajan ja on hän jo ehtinyt syömään Danankin ruoat. Dana on vähän nirsoillut nyt juoksujen aikaan ja jos ei vahdi silmä kovana, on Laku jo Danankin kipolla. Ollaan maistettu ja jauhelihaa ja lohtakin,  mutta pääasiassa syödään papanoita ja märkäruokaa.

Ulkoilut sujuu yllättävän kivasti ja hihnassakin Laku kulkee aika hyvin. Parhaiten liikkuu kun ollaan koko lauman kanssa ulkona, sillä seuraa tyttöjä, etenkin Danaa. Yksin ollessaan ehkä jännittää enemmän, mutta tarpeita tehdään ulos ahkeraan - toki vielä sisällekin.

Ulos pitää viedä aina kun herää, on syönyt tai leikkinyt eli monta kertaa päivässä.
Nyt ollaan vielä puettu, kun ollut aika viileitä aamuja ja iltoja, pieninkin puku joka oli alkuun aivan liian iso, on lähes sopiva.

Mittaa on tullut valtavasti, painoakin jo 2,6 kg ja selän pituutta melkein 10 cm parissa viikossa.
Kuinkakohan suuri hänestä onkaan kasvamassa?

Viikolla oli myös huolta, kun yhtenä aamuna heräsin siihen että oksentaa. Oli koko päivän ilmeisen huonovointinen ja illalla vasta alkoi voimaan paremmin.

Trimmattukin neito on jo kahteen kertaan ja se vaatii kyllä pari päivää, sillä se on sellaista kieputusta ettei siitä muuten tulis mitään. Siihen vain on totutettava jo pienestä, ettei tule yllätyksenä sitten isompana. Muistan ettei se helppoa ollut aluksi Danankaan kanssa, mutta pikkuhiljaa alkoi sujua paremmin.

Kaiken kaikkiaan kahdessa viikossa on kyllä helpottanut hauvavauva elämä melkoisesti ja kun suhtautuu niin, että tämä pentuaika on raskaudessaankin vain väliaikaista, voi nauraa joka kerta
kun sukka kastuu tai kakkakikkareita on varpaiden välissä;)

Tuli matotkin tampattua poikien toimesta kunnolla, kun ne piti poistaa lattioilta pentuajaksi.
Nyt on öisin siistiä kun joka ilta ennen nukkumaanmenoa luuttuan lattiat.Heh.

Sosialistamisen suhteen on haastavat ajat kun kukaan ei voi käydä ja mekin voidaan liikkua rajallisesti. Ollaan käyty lähiostarilla, Mustissa ja Mirrissä sekä aikuisten lasten luona,
sekä liikuttu tällä asuinalueella vaihtelevasti.

Monet naurut on koettu, mikään ei ole hellyttävämpää kuin seurata pennun leikkejä.
Jos tämä koronteeni (=koronakaranteeni) itsessäänkin yhdistää perhettä, niin tämä
yhteinen ilo hitsaa vieläkin tiiviimmin ja opettaa teineille vastuuntuntoa. Tuossa iässä kun vanhemmille ei juurikaan osoiteta hellyyttä, sitä saa ja voi antaa näille karvakorville ♥

Onko teillä ollut lapsuudessa lemmikkejä?
Entä onko nyt tai haluaisitko?

Maikku