Viiskymppinen ja viiskymppiset

50 tuli täyteen ja tässä hieman ajatuksia iästä ja tunnelmia juhlapäivästä.

Joku viisas on sanonut, että ikä on vain numeroita ja niinhän se on. Viisikymmentä tuntui vain niin isoilta numeroilta, että rehellisesti sanottuna en ole tätä ikää millään lailla odottanut. Mutta se tuli silti ja nyt kun ikää mutustellut niin se vaikuttaa ihan mukavalta.

50 on monella tapaa elämän kulmakiviä.

Se on ikä jota usein juhlitaan, vaikka muut pyöreät jäisikin välistä. Se on myös ikä kun lapset ovat murrosiässä tai alkavat aikuistua ja lentämään pesästä. Meillä on tapahtunut näitä molempia. Vaihdevuodet kolkuttelevat jo oven takana, elleivät jo paina päälle.

Omat vanhemmat saattavat olla jo iäkkäitä ja tarvitsevat ehkä jo apua. Itse olen vielä onnekas tai vanhempani ja anoppini ovat koska ovat aika hyväkuntoisia ja nuorekkaita.

Perusasiat ovat usein jo kunnossa, elämä monella tapaa vakiintunut ja se tässä iässä onkin parhaita asioita. Energiaa ei kulu turhien murehtimiseen, mutta mitään ei saa pitää itsestään selvänä. Tähän ikään on oppinut että mitä tahansa voi tapahtua ja ollaan se kaikki yhdessä viimeisen 2-3 vuoden aika hyvin maailmallakin nähty. Eletty elämä näkyy myös kropassa, kasvoilla ja saakin näkyä,  lisäksi se tuntuu kokonaisvaltaisesti lähinnä seesteisyytenä kun en enää turhia hötkyile.  

On turha suunnitella elämää kovin pitkälle, koska se on tässä ja nyt. 

Toiseksi se voi päättyä salamannopeasti.  Senkin olen läheltä nähnyt. Terveys on tärkeä, ilman sitä moni muukin asia menettää merkityksensä mutta toisaalta se voi nostaa myös muiden asioiden merkitystä.

Tässä iässä on jo elämänkokemusta sen verran takana, että asiat näkee oikeissa mittasuhteissa ja niihin on perspektiiviä. Se on ollut hyvä huomata. Samoin sitä tuntee jo oman arvonsa, eikä anna enää kenenkään kävellä yli. On oppinut sanomaan ei eikä ole enää voimakasta miellyttämisen tarvetta, josta nuorempana kärsin.

Koitan nauttia elämästä joka päivä, niistä yksinkertaisista arkisista asioista, kun näen lumihiutaleen sulavan koirani kuonon päälle, saan käpertyä rakkaani kainaloon, lastenlasten hymyistä ja haleista tai kun huomaan kuinka ollaan onnistuttu vanhempina lasten kanssa. 

Näen onnistumisen siinä kuinka kaikki lapset ovat löytäneet tai löytämässä sen oman juttunsa, kuinka tytär huolehtii perheestään ja  lapsistaan ihan äärettömällä omistautumisella ja rakkaudella ja jatkaa ja luo uusia perinteitä. Kuinka keskimmäinen on jatkanut opintojaan, ollut rohkea ja löytänyt oman itsensä. Kuinka nuorimmat ovat itsenäistyneet, rakastuneet ja kohtelevat tyttöystäviään arvostavasti ja kunnioittavasti. 

Siinä voi samalla katsoa itseään peiliin ja todeta, että on joskus tehnyt jotain oikein.

Mulla on ihanan iso perhe ja vaikka se on ollut joskus hyvinkin rikkonainen, se on vihdoin ehjä ja tiivis.

Mun elämä on nuorempana ollut aika värikästä, ajoittain hyvin vaikeaa ja epämukavaa, stressaavaa ja koettelevaa. Siksi nautin ihan erityisesti tästä nykyisen elämän rauhallisuudesta, turvallisuudesta ja koitan pitää tiukasti kiinni siitä, että tasapaino säilyy kaikessa.

Se että on joskus ollut äärimmäisen raskasta ja selvinnyt useita kertoja, tarkoittaa mulle sitä että omia rajoja pitää tarkastella tasaisesti ja pitää niistä kiinni, koska muuten väsyn. Etenkin sosiaalinen elämä, niin ihanaa ja palkitsevaa kuin se onkin, on myös todella kuluttavaa ja tarvitsen kaikesta sosiaalisuudesta paljon palautumisasiaa ja itseasiassa en ole koskaan aiemmin viihtynyt näin hyvin yksin kuin nykyään. Ikä on tuonut levollisuutta, rauhaa ja armollisuutta. Olen paljon parempi versio itsestäni nyt, kuin  nuorempana.

Sain ylläolevan suloisen kortin mun tytöiltä, isolta ja pieniltä - eikö olekin ihana ja taakse oli kirjoitettu ihana runo💖

Runo mummille

Se kuuntelee, auttaa, tukee.

Se leikkii, hassuttelee ja minulle lukee.

Se rakastaa, ottaa syliin, lohduttaa ja pyyhkii kyyneleet.

Se tietää mistä tykkään ja valitsee mageimmat releet.

Se opettaa, joskus komentaa, jos teen töllöntöitä salaa.

Se ymmärtää, silittää ja lämpimästi halaa.      

Se upea on, kaunis ja kynnet laittaa.

Kotia sisustaa, blogia kirjoittaa ja ruoanlaiton taitaa.

Siitä niin kovin onnellinen oon, 

kun on Maikku aivan ihana mummini mun.

Ei paljon pyöreät missään näy, 

vaikka nyt matka kohti sataa käy.

                                                                                                                                                        

Mähän olin alunperin ajatellut ettei ehkä juhli ollenkaan, kun oltiin Thaimaassa vähän kuin synttärimatkalla. Mutta koska naisella on aina lupa muuttaa mielensä, niin siinä sitten kävi että päätin kuitenkin pitää pienet kotisynttärit ja olen niin iloinen kun tähän päädyin.

Synttäripäivästä vielä vähän:

Työnantaja ilahdutti mua upealla kukkakimpulla ja vapaapäivällä, kun merkkipäivä sattui arkipäiväksi. Joten varasin kampaajan, jotta päivän alku olisi hieman tavanomaisesta poikkeava ja oli aikaa valmistautua ajan kanssa.

Meillä kävi päivän aikana n 20 vierasta ja illan päätteeksi lähdettiin vielä osan ja muutaman mutkan kautta bilettämään TeflonBrothersien tahtiin ja aamuun astihan siinä meni. Ilta oli kaikin puolin onnistunut,  oli naurua, sumeita valokuvia, herkkuja, paljon skumppaa ja kilistelyjä, ihania lahjoja ja rakkaita ihmisiä. Ihan parasta. Vaikka monet kuvista olivat sumeita, muistot säilyvät mielessä kirkkaina joku sanoikin että mieluummin näin päin kuin toistepäin :D

En kysynyt kaikilta vierailta kuvan julkaisulupaa tänne blogiin, siksi en yhteiskuvia laita tänne lainkaan.

Joten, jos vielä mietit pidätkö viiskymppisiä, niin suosittelen lämpimästi sillä todennäköisesti tulet katumaan ennemmin tekemättömiä asioita kuin tehtyjä.

Tästä se viiskymppisyys alkaa!

Kertokaa hei miten te ootte juhlineet 50? Tai aiotteko juhlia kun se tulee täyteen? Entä muita 50 liittyviä asioita, onko elämä erilaista nyt kuin nuorempana?

Maikku