Vaivaako tuoksuherkkyys

Olen pitkään miettinyt, että tästä aiheesta vielä joku päivä kirjoitan ja nyt tuli Se päivä.
Tuoksuyliherkkyys tuntuu jakavan mielipiteitä, toiset ottavat sen todella vakavasti ja
toiset pitävät ihan höpöhommana.
Saatampa siis sohaista ampiaispesään, mutta silläkin uhalla kirjoitan koska meistä
migreenistä kärsiviä tuoksuherkkiä on liian paljon.

Nuorempana olisin pitänyt ehkä itsekin höpöhöpönä koko tuoksuherkkyyttä, kun en kärsinyt migreeneistä sen enempää kuin mistään muistakaan vaivoista.
Mutta olen muuttunut, etenkin hajuaistini on muuttunut ja herkistyn ylipäätään nykyään
herkemmin lähes kaikelle. Onko se sitten jonkinlaista erityisherkkyyttä, ehkä mutta keskityn tällä kertaa vain tähän tuoksuherkkyyteen.

Mun ekat tuoksumuistot on lapsuudesta, sireenit, vastaleikattu nurmikko, metsä sateen jälkeen, ahomansikat - ne nyt ainakin, puhumattakaan leivinuunissa paistetuista rieskoista, ruislimpuista, irmelinkakusta (nykyinen mokkapalat) tai voissa paistetuista lihapullista.

Teini-iässä sain isältä etelän tuliaisena mm Poison-hajuvettä ja sitä käytinkin ne villeimmät nuoruusvuodet. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minut on moni vanhempi ihminen varmaan kiertänyt kaukaa, sen verran vahvasta tuoksusta oli kyse enkä milläänlailla säästellyt sen kanssa.
Niimpä, teinit ♥

Aikuis-iällä on tullut monia uusia lempituoksuja joista erityisenä mainittakoon vauvantuoksu,
edelleen se sireeni ja vastaleikattu nurmikko, vastapaahdettu ruisleipä, pullan tuoksu ja puhdas pyykki.

En ole siis päänsäryistä juurikaan nuorempana kärsinyt, joskus satunnaisesti tai itseaiheutetusti.
Niitä alkoi tulemaan vasta nyt vanhempana ihan yllättäen ja yksi suuri aiheuttaja tai migreenin laukaisija oli tuoksut.
Etenkin oikein makeat, voimakkaat tuoksut joita oli vasta tai reilulla kädellä laitettu - olivat pahimpia.

Muutama vuosi sitten tapaninpäivänä alkoi päätä särkeä ja sitä kesti 21 päivää peräkkäin.
Joku saattaa muistaa kun olen tästä kirjoittanut silloin. Se diagnosoitiin migreeniksi ja sain siihen täsmälääkkeet. Pääkin kuvattiin ja terveeksi todettiin.
Se aika oli todella stressaavaa ja todennäköisesti stressi sen päänsäryn laukaisikin.
Tästä alkoi elämä ajoittaisen kroonisen migreenin kanssa, joka onneksi jo helpottanut alkuajoista, mutta vieläkin siitä välillä kärsin.

Useina aamuina heräsin lievään orastavaan päänsärkyyn ja jo valmiiksi työmatkalla pelkäsin bussipysäkillä sattuuko lähelleni istumaan joku, joka käyttää vahvaa tuoksua ja valitettavan usein näin kävikin. Tuoksun ei tarvinnut olla kovinkaan vahva, kun aistit olivat migreenin alkaessa todella terävät.

Muutamia kertoja matkustin junalla, kun siellä oli helpompi huomaamattomammin vaihtaa istumapaikkaa. Moni suihkauttaa reippaasti  dödöä kainaloon tai hajuvettä viimeksi ennen kotoa lähtöä , eikä tuoksu ole vielä ehtinyt tasaantumaan kun julkisissa matkustaa.

Työpaikallani oli silloin eräs, joka käytti vahvaa sitruunaista tuoksua ja koska hän saapui töihin aina hetki ennen minua ja oli tuoksua ehtinyt suihkauttamaan aamusta, se pahensi orastavaa migreeniä tai viimeistään laukaisi sen.
Aluksi en tästä uskaltanut puhua, olihan kyse vain minusta ja minun päänsärystä.

Olin jo pari vuotta ollut samassa työpaikassa, eikä mikään muu ollut muuttunut kuin minun
tuoksuherkkyyden ja päänsäryn alkaminen, siitä oli jotenkin vaikea sanoa työpaikalla
loukkaamatta asianomaista.
Kyse ei ollut ollenkaan siitä etteikö tuoksu olisi ollut hyvä, vaan siitä että se laukaisi jo orastavan alkavan migreenin kerta toisensa jälkeen.
Istuttiin vielä aika lähekkäin, mikä osaltaan pahensi asiaa.

Monena aamuna jouduin lepäämään erillisessä tilassa ja odottaa että täsmälääke vaikuttaa ja pystyn työskentelemään. Täsmälääke taas teki tokkuraiseksi ja vaikeutti sitä kautta työntekoa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut noina aamuina viisainta jäädä kotia lepäämään,
ottaa lääke ja odottaa sen vaikutusta ja lähteä töihin vasta sitten. Vaikkakin pökkerösenä.
Mutta kynnys olla pois migreenin takia, oli liian suuri.

Jossain vaiheessa sitten tuoksusta sanoin todella hienotunteisesti ja sain työkaverin siitä huolimatta vähän loukkaantumaan mutta toivoin, että koska olin niin varovaisesti ja itkua niellen
siitä sanonut että hän kuitenkin ymmärtäisi.

Siitä tuli lopulta vähän enemmänkin draamaa, joka jääköön omaan arvoonsa.
Riittää kun itse tiedän etten sitä koskaan pahalla sanonut.
Mutta selkeästi siitä tehtiin vain minun ongelma ja se sai sitten todella varovaiseksi.
Asiasta en uskaltanut hiiskua,  stressasin ja kärsin, tuoksuista ja migreenistä
Söin täsmälääkkeitä, tein töitä lääkkeistä ja migreenistä pökkeröisenä, väsyneenä ja tein virheitä.
Eihän se yhtälö oikein voinut toimia.



Tuoksuherkkyys yhdistettynä migreeniin on ihan syvältä. Se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään kaikkialla, eikä sen alkamiseen voi oikeastaan mitenkään itse vaikuttaa paitsi olemalla käyttämättä itse tuoksuja. Niin ja välttämällä tuoksuja, mutta sepäs onkin vaikeaa ellei linnottaudu kotiin.

Nykyään migreeni on muuttunut hormonaaliseksi ja pystyn näin ollen aika hyvin välttämään sen alkamista omilla valinnoillani. Muina aikoina voin hyvinkin joskus itse laittaa hajuvettä tai käyttämään vahvemman tuoksuista kosmetiikkaa.
Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Kosmetologilla käydessäni kuorinta tehtiin aivan ihanan tuoksuisella voiteella, mutta vasta kun se oli levitetty- tunsin kuinka se ärsytti juuri sillä samaisella tuoksulla ja oli sillä rajalla seuraako siitä migreeni. Ei onneksi seurannut, mutta tunnistan jo ne tuoksut joista saattaa seurata.

Näitä tuoksuja käytetään paljon yleisesti ja tukalia tilanteita on ollut konserteissa ja muissa julkisissa paikoissa joissa vieruskaveria ei voi valita ja hän on sattunut suihkimaan tuoksuaan liikaa minun sietokykyyni nähden. Monesti näin käynyt kassajonossa, bussissa tai junassa.

Olen joutunut useita kertoja vaihtamaan paikkaa tästä syystä, mutta silloin kun olet ostanut lippusi vaikka leffaan tai teatteriin, ei paikkaa voikaan vaihtaa vaan vaihtoehto on sitten poistua kesken kaiken pois. Kirppiksiltä olen eräätkin kerrat poistunut tuoksujen takia, joko  tekstiileissä olleen huuhteluaineen tuoksun tai asiakkaan voimakkaan tuoksun takia. Siellä kun asioi kansainvälisempääkin väkeä ja monet heistä ovat tottuneet erittäin voimakkaisiin tuoksuihin.

Toivoisin ihmisten ottavan huomioon meidän tuoksuherkät etenkin julkisissa paikoissa.
Nykyään esim terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla on ihan yleisesti käytössä toive, ettei käytetä tuoksuja. Näin voisi olla vieläkin yleisemmin.
Enkä tarkoita dödöä kainaloissa tai kevyttä suihkautusta lempi tuoksua.

Tavallaan mä ymmärrän, ettei ihmiset tajua jos ei itse näistä kärsi mutta pahimmillaan ne voi aiheuttaa jollekin hengitysoireita. Ei ole ihan pikkujuttu.
Terveyskeskuksessakin olen joutunut vaihtamaan paikkaa tuoksujen takia, vaikka siellä jos jossain voisi kuvitella tuoksuttomuutta. Nykyään onneksi monessa paikassa tuoksuttomuus on arkipäivää, mutta silti kaikki ei sitä "kunnioita".

Tai sitten kyse on vaan siitä ettei ihmiset käsitä kuinka joku voi niihin reagoida eli hyvin pitkälle kyse on varmaankin puhtaasta ajattelemattomuudesta ennemminkin kuin välinpitämättömyydestä.

Mutta sitä mä en oikein ymmärrä, miksi loukkaantua jos asiasta sanotaan? Etenkin kun kukaan ei varmasti kiusallaan halua tuoksuillaan tehdä kiusaa. Siitä tulee ikäänkuin henkilökohtainen asia.

Valitettavan usein kyseessä on nuoret, mutta myös moni aikuinen käyttää tuoksuja paljon.
Joskus tuoksu voi olla liikaa annostellusta huuhteluaineesta, joskus hajuvedestä.
Monet voiteetkin tuoksuvat hurjan voimakkaalta.

Olen aika pitkälle luopunut huuhteluaineista, käytän nykyään pyykkietikkaa tai neutraaleja tuoksuja pyykinpesussa.
Samoin kosmetiikan suhteen, en siedä kovin voimakkaita tuoksuja etenkään kasvoissa ja vaikkapa esimerkkinä TBS:n ihanan raikas piparminttu vartalovoi päätyi käytettäväksi jalkoihin, koska se on liian voimakas jotta voisin rasvata sillä itseni kokonaan.

Kukatkin voi tuoksua liian voimakkaalle, erityisesti jotkut liljat ja hyasintit.
Ne  ovat kauniita mutta tuoksu on liian voimakas, jotta voisin niitä kotiin tuoda.

Samoin tuoksukynttilät. Niitäkään en juuri enää polta tai jos poltan, vain yhtä pientä tuikkua kerrallaan.

Se on kyllä jännä, miten tälle on altistunut vuosikymmeniä eikä ole käynyt nenään ollenkaan ja yht`äkkiä se alkaa rajoittamaan voimakkaasti tuoksujen käyttöä ja niiden sietämistä.

Tuoksuherkkyys yhdistettynä migreeniin on kyllä kurja yhtälö. Monestihan migreenin tullessa alkaa tuoksut, valot, äänet ym ärsyttämään mutta mulla migreenin tosiaan voi laukaista pelkkä tuoksukin.
Siksi täsmälääke kulkee aina käsilaukussa.

Onko siellä muita tuoksuallergikkoja? Miten tuoksuherkkyys vaikuttaa sun elämään?
Kärsiikö kukaan migreeneistä joita tuoksu laukaisee?

Entä mitkä on sun lempituoksuja?

Maikku