Kerroin teille viime keväänä Lakun sairastumisesta SLO:n ja tarkoituksena oli päivittää kuulumisia vuoden mittaan, mutta kuinkas kävikään. Vuosi oli ajoittain todella raskas sekä omien että koirien sairasteluiden vuoksi ja niin jäi päivitykset tekemättä, mutta kerron ne nyt. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä postausta SLO:sta, voit lukea täältä. Huhtikuun jälkeen on tapahtunut paljon.
Maaliskuussahan Laku söi vielä kortisonia ja sen rinnalla Atopicaa.
Luin vanhasta hoitokertomuksesta tassujen tilanteen ja se näytti maaliskuun alussa tuolta (alla oleva teksti)eli uudet kynnet oli kasvamassa mutta SLO vielä aktiivisena.
Tassujen hoitokertomus:
VTJ 5. hieman rupia, kuivaa, 3. ja 4. uusi kynsi tulossa n. 4mm ja on kuiva, 2. normaali
OTJ 2. sisällä pieni hematooma mutta itse kynsi hyvännäköinen, 3. 2mm uutta kynttä ja distaaliosa kuivunutta, 4. 3-4mmkynttä, 5. hyvännäköinen
VEJ 5. 2mm normaalia kynttä, 4. distaaliosa hyvä mutta osittain löysä lateraalisivusta sekä eritettä ja kynsivallissa inflamaatiota, 2. ja 3. 0,5 cm normaali kynsi tulossa, 1. kannuskynnessä 1-2mm uutta kynttä
OEJ 1. kannuskynnessä 1-2mm uutta kynttä, 2.-3. 3mm uutta kynttä, 4. ja 5. 0,5 cm uutta kynttä
Huhtikuu
Huhtikuun alussa irtosi pari kynnenkuorta, lääkitys oli alkanut onneksi vaikuttamaan ja kynnen sarveiset olivat näissä irronneissa kuivat ja uutta kynttä jo kasvamassa. Huhtikuu meni tassujen osalta jo hyvin, nautittiin alkavasta keväästä ja Laku lenkkeili jo reippaasti.
Oli niin helpottavaa, kun ei tarvinnut pukea sisällä sukkia ja ulkona tossuja.
Toukokuu
Toukokuu alkoi meillä kurjasti nimittäin koirat sairastuivat rajuun vatsatautiin, joka kävi läpi jokaisen. Pahiten sairasti mummokoira, jolla oli raju veriripuli ja hän joutui käymään ihan tiputuksessa. Ilmeisesti tälläiset saa alkunsa ulosteista joita koirat haistelevat luonnossa ja voin sanoa, että tämän vuoden aikana on erityisesti tästä syystä kiukuttanut kyllä kaikki pökäleet, joita on näkynyt.
Lakulla jouduttiin pitämään lääkityksestä hetki taukoa vatsataudin vuoksi, koska mikään ei pysynyt sisällä. Onneksi se ei tuonut takapakkia.
Toukokuun puolivälissä käytiin Aureksessa kontrollissa ja silloin kaikki näytti hyvälle.
Kesäkuu-syyskuu
Kesäkuun alussa Laku alkoi nuolemaan vasemman takatassun varvasta ja sen kynsivalli näytti turpeelta. Saimme ohjeen aloittaa kortisoni mutta Lakun lopettikin sen nuolemisen, eikä kortisonia ehditty aloittaa eikä lopulta alettukaan antamaan.
Kesä meni tassujen osalta hyvin ja saatiin nauttia kesästä pääosin mökillä. Syyskuussa lähdettiin viikoksi etelään, tosin meillä oli peruutusturva ihan varmuuden vuoksi mutta onneksi päästiin lähtemään ja koirat olivat sillä aikaa hyvässä hoidossa ja terveinä.
Lokakuu
Alkukuusta käytin tytöt rokotuksissa, vähän kyllä jännittäen seuraako siitä jotakin uutta. Eläinlääkärissä oltiin kuitenkin sitä mieltä, ettei rokotuksissa ja SLO:ssa oltu todettu yhteyttä, mutta kaiken kokemamme jälkeen sitä on ylivarovainen. Lokakuun lopulla, tarkalleen 12 päivää rokotuksien jälkeen huomasin, että takatassun 2 varpaan kynsivallit olivat turvoksissa ja annoin kortisonia pienen kuurin. Se auttoi, vaivat poistuivat mutta tulivat pari viikkoa myöhemmin takaisin.
En tiedä turposi kynsivallit rokotuksen seurauksena vai eikö, mutta jotenkin sen yhdistän rokotuksiin koska rokotuksen jälkeen on ollut monelnaista vaivaa, sekä kynsivalleissa, että ihossa.
Lokakuun lopulla käytiin siis kynsivallintulehduksen takia taas Aureksessa ja Laku sai molempien takatassujen keskarivarpaisiin kortisonia suihkeena ja lisäksi rutiiniksi tuli pestä kynsivalleja.
Tässä hoitokertomus:
Arkeen tuli taas tassujen pesusta uusi rutiini, mutta Laku antoi hienosti niitäkin hoitaa. Meillä on palkkaaminen näytellyt isoa roolia ja Laku tulee kylppäriin tassuhommiin mielellään, kun tietää että siellä odottaa palkkapussi.
Tämä on helpottanut hoitoa huomattavasti, kun koira on hoitomyönteinen.
Marraskuu
Marraskuu meni tassuja säännöllisesti hoitaen ja koska sää oli todella sateinen syksystä asti, iho ja tassut ovat olleet koetuksella. Lakun nivusten ja pepun alueelle tuli kummallisia märkänäppyjä, joita käytiin taas Aureksella näyttämässä ja ne olivat ihotulehdusta, ilmeisesti hot spotia ja Laku sai näppyihin kortisonivoidetta. Ne kuivattivat näpyt nopeasti ja kaikenkaikkiaan näitä näppyjä oli ehkä 6 kunnes niitä ei hetkeen tullut uusia lainkaan.
Näpyt vaikuttivat olevan todella kipeitä, Laku oli mieli maassa ja vähän haluton mihinkään. Onneksi kortisonivoide kuitenkin tehosi hyvin ja näppyjä tuli lopulta noinkin vähän. Tosin tässä vaiheessa sadekelit alkoivat olla ohi ja sää pakastunut, se ehkä vaikutti myös asiaan.
Joulukuu
Joulukuu oli kaikenkaikkiaan vaikea. Jouduimme lopettamaan rakkaan mummokoiran joulukuun puolivälissä ja Laku, sekä Dana tietenkin reagoivat tähän. Dana oksensi yli vuorokauden rajusti, ilmeisesti stressireaktiona ja Lakukin oli jälleen vaisu. Molemmilta lähti ruokahalu ja se on vieläkin tammikuun alussa jokseenkin poissa, herkut kyllä maistuu ja ruoka valikoiden.
Mummokoiralla alkoivat takajalat heikentyä kesällä ja marraskuussa käytiin eläinlääkärissä ja hänellä todettiin selkäranganrappeuma, aikaa annettiin enää vähän. Selkäranganrappeuma johtaa lopulta halvaantumiseen ja saimme aikaa enää vähän. Olin mummokoiran luottoeläinlääkärille (Sofi Sandbacka Länsi-Vantaan Eläinklinikka) sanonut jo keväällä, että tiedän luopumisen olevan lähellä koska mummolla oli kaikenlaista vaivaa (mukoseele, krooninen haimatulehdus), mutta niin kauan kun elämänlaatu on jokseenkin hyvä, ruoka maistuu ja jaksaa liikkua, hän saa nauttia elämästä. Ehdittiin viettää mummon 15v synttärit 31.7 ja viettää vielä marraskuun alusta joulukuun puoliväliin yhteistä aikaa, mutta sitten oli pakko päästää mummo pois. Hän liukasteli, kaatuili ja heikentyi kesästä niin että tiesin että tulevasta talvesta hän ei enää takajaloillaan selviäisi. Halusin että hän lähtee saappaat jalassa, mieluummin hieman ennemmin kuin myöhemmin. Vaikka luopuminen oli tuskallista ja se tuntui ihan fyysisenä puristuksena rinnassa, ja tuntuu hetkittäin vieläkin niin tiedän päätöksen olleen oikea.
Lakulle kävi myös pieni tapaturma, hän putosi lempipaikaltaan sohvan selkänojalta seinän ja sohvan väliin patterin päälle ja loukkasi siinä kyntensä. Tämä kynsi oli toisen takatassun reunimmainen ja ilmeisesti SLO:n takia huonosti kiinni kun se irrotessaan nousi ylös törröttämään.
Eli taas oli reissu Aurekseen ja kynsi napsastiin pois kevyessä rauhoituksessa. Se oli enää pienesti kiinni, mutta en olisi pystynyt sitä itse poistamaan. Kynsipeti oli tässä kynnessä todella lyhyt, siksi se parani nopeasti. Onneksi edes niin.
Tässä kohtaa tätä reunimmaista, ilman sarveista olevaa kynttä piti puhdistaa päivittäin ja sitten suojata, keskari kynsivalleja piti myös pestä 2x viikossa ja lisäksi laittaa kortisonisuihketta.
Ja kun vuosi oli vaihtumassa, Laku oli taas apean (kipeän) oloinen ja huomasin että samassa tassussa oli varpaiden päällä kuivunutta eritettä (märkää) ja ilmeisesti siinä joki märkäpatti, ehkä ihotulehdusta. Saatiin onneksi hoito-ohjeet ja selvittiin ilman käyntiä sillä alkaa vakuutusmaksu katto olla tapissa.
Tähänkin kortisonivoide auttoi nopeasti ja samalla taas Lakua syynätessä huomasin, että nivusessa oli myös märkänäppy ja pari ihan pientä tuloillaan. Ei ole ihme jos on ollut ressulla mieli maassa, kun ihan jatkuvalla syötöllä jotain pientä harmia ja kipua.
Tammikuu
Iho on pysynyt hyvänä tuon tassun märkäisyyden parannuttua. Kynsivallit alkavat herkästi punoittaa, tassupesut ja kortisonisuihke ovat nyt tulleet jäädäkseen, ainakin toistaiseksi.
Laku meni liukastumaan tässä sisällä ja kai reväytti tuon vasemman takajalan, olit vaisu, haluton liikkumaan ulkona ja lopulta saatiin siihen viikon kipulääke kuuri ja tehtiin vain lyhyitä lenkkejä, sillä se on selvästi parantunut.
Nämä harjikset ovat todella herkkiä ja huomaan heti, kun eivät ole omia itsejään - onneksi, näin ollaan päästy heti ongelmaan kiinni ja hoitamaan sitä. Mutta nyt toivon kyllä että Laku saisi viettää terveempää elämää, sillä pieni koira on ansainnut terveen ja onnellisen elämän, eikä jatkuvaa kipuilua, hoitoa ja kärsimystä. Itse SLO taustalla on jo kamala sairaus, sillä ei pitäisi olla yhteyttä näihin Lakun muihin vaivoihin mutta tiedä näistä.
Niin kauan kun Laku on hoitomyönteinen ja vaivat suht helposti hoidettavissa ja SLO pysyy aisoissa, me jatkamme elämäämme, kuten ennenkin koska mahtui tähän vuoteen hyväkin jakso, keväällä ennen vatsatautia ja koko kesä meni kivasti. Mutta myönnän, että olen miettinyt minkä verran kärsimystä on liikaa. Jos ei näitä hyviä jaksoja olisi lainkaan ollut, olisin varmasti epätoivoinen mutta SLO on pysynyt aika hyvin kurissa lääkityksellä ja sitä on vielä varaa tarvittaessa nostaakin.
Eläinlääkäri väläytteli jossain kohtaa, että Atopican annosta voisi myös laskea mutta en uskalla koska sairauden alku oli niin dramaattinen. Hän oli onneksi ymmärtäväinen, tuntien Lakun ja olenkin päättänyt, että lääkitys jatkuu koko loppuelämän. SLO on kuitenkin salakavala ja voi tälläkin hetkellä muhia, tosin nyt lääkityksen ansiosta lievempämä mutta kuitenkin.
Hyvä kuitenkin, ettei kortisonia ole tabletteina pitkään aikaan tarvittu ja paikallinen hoito auttanut.
Ollaan viilattu Lakun kynsiä Andiksen kynsitrimmerillä paristi viikossa, alkuun ihan vain harjoitellen kun ei ollut paljon mitä viilata ja edelleenkin viilataan säännöllisesti kerran pari viikossa. Uusi kynsi on nyt jo vahvaa ainesta mutta kärjessä näkyy SLO:n jäljen ja se aines on hyvä saada mahdollisimman pian pois koska on hauras ja saattaa pahimmillaan aiheuttaa kynnen lohkeamisen.
Kynsitrimmerillä saa viilattua varovasti lyhyttäkin kynttä, tämä ollut meille ihan ykkös työkalu ja vain yksittäisin kynsi enää leikataan. Kannuskynnet on tälläiset, koska ne on helpompi leikata kuin viilata.
Aikamoista on elämä ollut, mutta kuten jo aiemmin sanoin niin hyviä hetkiäkin on ollut ja ne kannattelevat niinä huonompina. Nyt näyttää taas valoisammalta, kun kurjat näpyt on poissa. Vielä kun saadaan ruoka taas kunnolla maistumaan, niin eiköhän se tästä.
Jos sulla on kokemuksia SLO:sta, kuulen niistä mielelläni.
Hyvää vuoden alkua 💗🐾
Maikku & Laku
Kommentit
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on minulle tärkeä - kiitos kun kommentoit ♥