Laku on tällä hetkellä juuri 5 v täyttänyt naku kiinanharjakoira, joka on ollut perusterve eikä olla hammaslääkärireissua ja rokotuksia lukuunottamatta eläinlääkärissä käyty. Itseasiassa, Laku kävi hammaskiven poistossa tammikuun alussa ja samalla poistettiin 4 hammasta. Aloitin samaan aikaa hänellä PlaqueOff-jauheen, sillä sen kehuttiin vähentävän hammaskiveä. Lisään tiedon tähän, koska vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä mikä tai mitkä asiat SLO:a aiheuttaa ja nämä kaksi, olivat ainoat normaalista arjesta poikkeavat asiat.
Miksi blogipostaus? Itse hain heti tietoa ja vertaistukea ja koska kyse aika harvinaisesta sairaudesta, sitä ei ole ihan hirveästi saatavilla. Toisaalta, sairaus oireilee myös hyvin yksilöllisesti eli se miten SLO käyttäytyi meillä, ei tarkoita sitä että te käytte tämän saman läpi. Voitte myös päästä paljon helpommalla, mutta tämä on yksi SLO-tarina.
TAUSTAA: Laku on syönyt RC:n sterkatuille koirille tarkoitettuja nappuloita, raejuustoa, piimää ja märkäruokaa vaihtelevasti, herkkuja toki myös mutta nykyään vältellään niissäkin kanaa.
Laku ei tykkää ulkoilla jos sataa, märkää tai kovin kylmää ja siksi en osannut ihmetellä tammikuun lopulla, kun hän pakeni aina paikalta kun piti pukea ja lähteä ulos. Ulkonakin oli vähän perässä vedettävä. Ekat merkit siitä, että jotakin ongelmaa on jossakin tassussa ilmeni ulkohaalaria pukiessa kun tassu osui hihansuuhun ja Laku vinkaisi. Ajattelin, että onkohan ehkä liukastellessaan lenkillä, kynsi vähän vääntynyt ja siitä tassu kipeä. Kynsien leikkaamisesta, joka oli aiemmin sujunut hyvin, ei tullut mitään koska hän aristi niin tassuja. Sitten alkoi oikean etutassun ontuminen, jonka vuoksi mentiin kunnan eläinlääkäriin.
Tassut tutkittiin, 30.1.2025 eikä niissä ulkoisesti näkynyt mitään, vain etutassun 3 varpaan kohdalla Laku aristi niin, että eläinlääkäri epäili venähdystä, määräsi tulehduskipulääkettä (Rimadyl) ja lepoa. Jos vaiva jatkuisi, olisi syytä kuvata ja tutkia tarkemmin. Näine hyvinemme palasimme kotia ja Laku sai levätä, lenkit minimoitiin mutta viikonloppuna alkoi ontumaan tai nostelemaan myös vasenta takatassua.
PÄIVÄ 1 (3.2)
Varasin aamulla ajan Pieni Eläinsairaala Moreliukseen Vantaanlaaksoon iltapäiväksi ja oma ajatukseni oli että tassut kenties kuvataan ja kynnet leikataan, (sillä ne olivat melko pitkät kun en ollut niitä saanut enää itse leikattua) ja sen mukaan edetään. Laku oli ollut paastolla siltä varalta, että joudutaan rauhoittamaan. Tästä opin, että jos koira kipeä niin älä ruoki ennenkuin olet soittanut eläinlääkärille ettei tutkiminen viivästy sen takia ettei voidakaan rauhoittaa kun on syönyt.
Eläinlääkäri tutki tassut ja huomasi useammankin kynnen tyven erittävän ja jossakin olen jotakin karstaa. Laku rauhoitettiin ja vietiin tutkittavaksi.
Seuraava teksti kopioitu anamneenista:
Rauhoituksessa lyhennetty karvoja varvasalueilta, leikattu kynnet, puhdistettu erittävät kynsivallit. Etujalkojen sarveiskynsistä suurin osa irtosi kokonaisina kynttä hieman painaessa (myös kannuskynnet), takajaloista pari kummastakin. Voi hyvin olla, että tässä kohtaa jäljelle jääneet sarveiskynnet irtoavat vielä myöhemmin. Lakun oireet ja löydökset viittaavat kynsien autoimmuunisairauteen (SLO, symmetrical lupoid onychodystrophy). Aloitetaan nyt ensiapuna kortisonilääkitys (Prednicortone 5 mg), kunnes oireet lievittyneet. Tämän jälkeen annoksen asteittainen lasku. Todennäköisesti Laku voi tarvita jatkossa säännöllistä muuta immuunisupressiivista lääkitystä ja / tai ääreisverenkiertoa parantavaa lääkitystä (mm. Vitofyllin); suositellaan kontrollikäyntiä ihosairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä n. parin viikon kuluttua jatkohoidon /-lääkityksen suunnittelemiseksi.
Rasvahappovalmisteista voi olla hyötyä sairauden oireiden kurissa pitämiseksi (mm. Nutrolin), mahdollisesti jossain määrin myös muista lisäravinteista, jotka tukevat sarveiskynnen laatua (mm. E-vitamiini, biotiini, sinkki). Nyt ilman sarveiskynnen suojaa olevat kynnet pidetään puhtaina ja kuivina. Tassusiteet poistetaan kotona 1-2 pv kuluttua, jonka jälkeen suihkutellaan tai puhdistetaan laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla varvasalueet puhtaiksi 1-2 kertaa päivässä + kynsivallien rasvaus esim. Vetramil-hunajavoiteella. Kynnen alueiden nuoleminen estetään tarvittaessa kaulurilla. Ulos tassut täytyy suojata esim. pehmeillä fleece-tossuilla, kunnes kynsien alueet kuivahtaneet ja kovettuneet kestämään karkeiden pintojen rasitusta. Uusien sarveiskynsien kasvaminen vie aikaa useita viikkoja - kuukausia. Jatketaan kotona kipulääkkeenä parasetamolia tarpeen mukaan n. 5-7 pv (apteekista reseptittä Pamol F 125 mg, 1 tabl. 2-3 kertaa vuorokaudessa). Rimadyl-tulehduskipulääkitys keskeytetään kortisonilääkityksen ajaksi,
Kun Laku vielä oli heräämössä, eläinlääkäri tuli kertomaan tilanteen ja itkuhan siinä tuli. Sitä voin vain kuvitella kuinka kipeät tassut olivat kun suurinosa kynsistä kuorittu. Olin loppuillan ihan shokissa ja koitin vain pitää itseni rauhallisena, jotta Lakun olisi parempi toipua, etten stressaisi häntä omalla huolellani yhtään enempää.
Kotimatkalla poikettiin apteekissa ja hakemassa muovisia kertishanskoja+ihoteippiä, koska tassut piti suojata joka ulkoilulla ettei siteet/varpaat kastu.
Laku oli tosi väsynyt ja kipeä, opettelin laittamaan muovihaskat tassuihin pissatuksia varten, kannoin hänet sisään ja ulos ja kiitin, että meillä on oma pieni suojattu piha koska se helpotti ulkoilua.
Illalla tarjosin pikkuisen märkäruokaa, Laku söi vähän ja nukkui mun vieressä yön, välillä vähän vinkuen mutta aika hyvin. En meinannut saada unta, etsin tietoa ja kokemuksia sairaudesta, löysinkin FB-ryhmän josta sittemmin Itse sain paljon hyviä vinkkejä. Nukuin ekan yön todella huonosti ja hätä Lakusta oli kamala.
Päivä 2.
Yö meni jokseenkin hyvin kaikesta huolimatta. Aamu alkoi muovitossujen pukemisella, pissatuksella ja aamuruoalla.
Päivällä tuli jo kakatkin, koen että se on aina hyvä merkki lemmikistä, kun ruoka maistuu ja vatsa toimii.
Olin ajatellut, että poistan siteet vaikka ne olisivat voineet olla 1-2 vrk koska mitä pidempään ne ovat niin on mahdollista että haavalaput kuivahtaa ytimien päälle, sillä mitä nopeammin ne irroittaisin niin sitä nopeammin ytimet pääsisivät kuivumaan.
Työpäivän päätteeksi, kun sain pojastani apua, aloin irroittamaan ekaa sidettä takajalast.Takajalasta siksi, että niistä oli poistettu vain 2 sarveista per tassu ja ajattelin että takatassut ovat vaikeat kun Laku saattaisi potkia ja siten satuttaa itseään lisää. No niinhän siinä kävikin, side saatiin pois mutta hän alkoi riehumaan pojan sylissä ja tassu osui toiseen ja voi mikä ulina siitä seurasi.
Laku vaikutti aika kipeältä, vinkui, läähätti ja päätin lopulta soittaa Eläinsairaala Moreliukseen ja saatiin sinne ilta-ilta. Pamol oli tietääkseni ainoa kotihoidossa annettava lääke, kun Lakulla meni jo kortisoni, joten jos Laku tarvitsisi vahvempaa lääkettä niin se voitaisiin antaa lääkärissä.
Puhdistin tämän takatassun, laitoin siihen tossun ja illalla lähdettiin lääkäriin hakemaan kipupiikkia. Laku sai opioidia ja oli aika kanttuvei loppuillan. Varattiin myös aika seuraavalle aamupäivälle loppujen siteiden irrotusta varten, koska epäilin ettei niitä saisi yksin pois.
Päivä 3.
Yö meni Lakulla varmaan lääkityksestä johtuen hyvin, minä taas nukuin koiran unta. Aamulla huomasin, että Lakulta oli tullut pieni pissa sänkyyn varmaan kortisonista johtuen, se kun janottaa. Kun nostin Lakun sängystä, huomasin että toisesta takajalasta puuttui tossu ja toisessa se oli, eli se toinen side oli irronnut mystisesti yön aikana itsestään!! Voi mikä helpotus.
Päätin koittaa irrottaa etutassujen siteen itse ja jos onnistuisin, peruisin lääkäriajan. Ja mehän onnistuttiin, koska Laku teki yhteistyötä ja pysyi rauhallisena. Molempien etutassujen ytimien päälle oli kuivahtanut haavalappua ja toista liotin Betadin-liuoksessa pitkään, ennenkuin lappu irtosi. SItten hunajasprayta päälle ja sukka jalkaan. Toisen etutassun haavalappua en saanut kokonaan irti kun se oli kahdesta kohtaa kiinni ja päädyin hoitamaan tassun, leikkaamaan lappua varovasti vähän pienemmäksi ja toivomaan että se irtoaisi päivän aikana tai viimeistään illalla kun olisi seuraava haavan hoito.
Peruin siis lääkäriajan ja huokaisin helpotuksesta. Päivä meni jälleen välillä vinkuen ja läähättäen, mutta annoin Pamolia 3x päivän aikana ja iltaa kohden taisi helpottaa. Illalla jatkettiin tassujen puhdistusta ja haavalapun irroitusta. Liotin lähemmäs tunnin ja vain toinen kulma irtosi, toinen ei millään ja ajattelin jo että jätänkö lapun vielä yöksi. Kynsivallit olivat vähän märkineet ja haavalappu haiskahti, siksi en olisi sitä halunnut enää jättää jotta tassu pääsisi paranemaan. Sitten tapahtui pieni ihme, Laku nykäisi pikkuisen tassua ja lappu irtosi. Ydin alkoi verestämään muttei alkanut vuotamaan. Huh. Tämän jälkeen tuli olo, että me selvitään tästä. Pahin oli toistaiseksi ohi ja jos sarveisia irtoaa tulevaisuudessa, poistan siteet mahdollisimman pian ettei haavalaput jää kiinni.
Illalla Laku yritti raapia korvaa, se vähän haiskahti mutten ajatellut sitä sillä hetkellä enempää. Vähän hellästi hieroin korvaa jotta kutina rauhoittuisi ja päätin että puhdistan sen varmuuden vuoksi seuraavana päivänä.
Oli ihanaa kun tilanne oli vähän rauhoittunut, nuoret vahtivat koiria kun kävin apteekissa ja muilla asioilla.
Päivä 4.
Yö meni edellisiä paremmin meillä kaikilla ja sain itsekin nukuttua, pissaakaan ei enää tullut sänkyyn. Vein heti ensitöikseni Lakun pihalle, sinne meno kun kesti aina hetken kun joka kerta piti pukea muovitossut.
Päivä sujui rauhallisemmin, vinkumista ja läähätystä ei enää ollut mutta Laku nukkui paljon ja otti varovaisia askelia.
Illalla käytiin jälleen Pieni Eläinsairaala Moreliuksessa korvan takia ja hiivaahan siellä oli, Laku sai kortisonitipat korvaan. Käynti sujui todella hyvin, kyllähän sitä hermostutti mutta antoi ottaa näytteet korvista ja tutkia ne rauhallisesti.
Tippojen laitto korvaan alkoi samana iltana ja se mennyt tässä kaiken muun hoidon ohessa sujuvasti. Korvaa olen puhdistanut muutaman päivän välein. Kuulin että kortisoni paitsi hoitaa korvaa, se on saattanut myös aiheuttaa tulehduksen jos siellä on valmiiksi ollut yhtään pöpöjä. Korva saattaa myös helposti ärsyyntyä nyt kortisonikuurin takia, joten en ole sitä lähtenyt liikaa hoitamaan vaan luotan että lääkkeet hoitaa.
Voi mikä ilo oli tulla lääkäristä kotiin, toiset koirat odottivat vastassa ja hännät heiluivat. Laitoin heti korvaan kortisonin ja loppuilta levättiin.
Päivä 5
Yö meni jälleen hyvin ja muovitossujen laittokin on alkanut sujua. Olen antanut joka päivä 2-3 Pamolia, vaikka Laku onkin jo reippaampi mutta varmuuden vuoksi ettei tarvitse kärsiä kivuista.
Jonkin verran on ollut röyhtäilyä, epäilen että jokin nyt vähän närästää ja mahastakin kuuluu suolistoääniä, Laku myös piereskelee todella pahanhajuisia paukkuja. En tiedä johtuuko särkylääkkeestä, kortisonista vai jostain noista uusista vitamiineista.
Päivä sujui kivasti ja illalla puhdistettiin tassut, hyvin oli kuivahtaneet. Illalla mies tuli työmatkalta kotiin ja se huojensi, kun tiesin että saan viikonloppuna vähän huokaista kun on toiset silmät vahtimassa myös. Ei Laku tosin vahtia tarvitsisi, mutta kun en haluaisi toisen joutuvat olla kauluri päässä kuin öisin niin silloin pitää vähän vahtia.
Päivä 6
Ensimmäinen yö kun nukuin itsekin todella hyvin ja koko porukka nukuttiin 10h Laku mukaanlukien. Huomattiin että heti kun silmä välttää, Laku koittaa nuolla sukkaa, mutta tottelee kun kieltää. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ei pysty vahtimaan niin on laitettava kauluri. Ostin viime eläinlääkärireissulla puhallettavan kaulurin mutta ylettyy se kaulassa nuolemaan tassuja, joten pakko pitää muovista.
Päivällä laitettiin töppöset jalkaan ja käytiin ekaa kertaa lähimetsässä. Muutamia askelia otti itse, mutta pääasiassa kannettiin. Mutta uskon, että teki hyvää päästä ulos muutenkin kuin omalle pihalle ja sai vähän haistella ja ihmetellä.
Kävin asioilla ja kun tukin kotiin, täällä odotti iloinen Laku, joka haki ekaa kertaa viikkoon oman lempilelunsa Harrihodarin. Se oli selvä merkki siitä, että valoa näkyy jo tunnelin päässä. Koska Laku oli leikkisällä tuulella, mutta vielä ei voi varsinaisesti leikkiä niin piilottelin nameja puuhamattoon ja sai tehdä hajuhommia. Vaistoan , että häntä hetkittäin tylsistyttää kun ei voi liikkua ja leikkiä tuttuun tyyliin. Laku on ikäisekseen todella leikkisä ja normaalisti leikitään joka päivä pehmoleluilla, heitellään niitä ja vähän riepotellaan. Nyt ei voi hyppiä eikä riehua, niin täytyy koittaa keksiä rauhallisempaa tekemistä.
Illalla putsattiin taas tassut ja ytimet jatkavat kuivumistaan. Toisessa etutassussa yksi musta kynsi on vähän noussut, törröttää ja saattaa olla se lähtee seuraavaksi. Toisessa etutassussa on myös yksi kynsi joka on vaihtanut väriä, ollut musta mutta nyt puoliksi valkoinen, mutta ei vielä törrötä. Yhden kynnen tyvessä oli kellertävää karstaa ja ajattelin tehdä itse keittosuolaliuosta ja huuhdella tassua sillä, jospa saisi karstan sillä tavoin pois. En tiedä onko se tuota hunajasprayta joka kuivunut vaiko kuivunutta märkää. Kynnet ovat kyllä sillälailla kuivahtaneet nyt ettei mikään eritä, mutta seurailen niitä.
Olisi kiva jos nuo jäljellä olevat kynnet irtoaisivat itsestään ja ytimet kuivahtaisivat kortisonin ansiosta, mutta en tiedä onko se edes mahdollista. Viikon päästä aika Aurekseen Kirstille, jota kaikki lämmöllä suosittelemat. Sitten saadaan jatko-ohjeita.
Päivä 7
Yö meni mun osalta levottomasti, tuntuu että nämä asiat tulevat uniin ja ajatuksiin tämän tästä. Pitikin eilen mennä selaamaan aiheen FB-ryhmää, siellä kun monenlaista tarinaa...mieli kelasi läpi kaikkea tapahtunutta ja tulevaakin, mitä kaikkea meillä on vielä edessä, joudutaanko kokeilemaan monia eri hoitoja, tehoaako ne, kuinka paljon kipua tämä vielä koiralle tuottaa, mikä on liikaa, joudunko vaikeiden päätösten eteen...mutta toisaalta en voi murehtia etukäteen vaan tehdä parhaani. Koitan nyt olla levollinen ja odottaa mitä Kirsti Aurekselta tulee sanomaan, se määrittelee paljon lähitulevaisuutta.
Aamulla Laku makoili sohvalla ja mummokoira, jolla tapana tepastella edestakas etsien sopivaa paikkaa, astui Lakun toisen etutassun päälle ja Laku ulvaisi. Kurkattiin tassu ja näinhän reunimmainen ydin oli alkanut vuotamaan. Se lopahti onneksi pian ja hoidettiin tassu ja vaihdettiin sukka. Annoin särkylääkettä ja totesin että elämän on oltava todella rauhallista kun ytimet ovat noin herkkiä vuotamaan.
Kävin päivällä hakemassa lisää kertishanskoja ja ostamassa Mustista ja Mirristä fleecetöppösiä. Aiemmin ostamani olivat niin hyvät että hain toiset vaihtotossut sillä nyt on pakkasta ja jos käydään ulkona, niin voidaan kertishanskojen tilalle laittaa nuo töppöset. Kotia tullessa huomasin että kehveli oli toinen etutassu ilman sukkaa ja taas mentiin puhdistamaan. Vaikka mies oli vahtinut vieressä, hän ei ollut hoksannut tapahtunutta. Laku on selvästi hieman ovela tuossa sukan nuolemisessa ja riisumisessa, kun osaa tehdä sen huomaamatta ja on se parempi pitää kauluria, jos ei kokoajan ehdi valvomaan. Suupöpöt kun voivat tulehduttaa varpaat ja se hidastaisi parantumista.
Käytiin jälleen ulkoilemassa, taas käveltiinkin vähän.
Päivä 8
Laku on nukkunut joka yö kaulurin kanssa ja vaikka se alkuun arvelutti, yön on menneet hyvin ja rauhallisesti. Sairastaminen on rankkaa ja uni paras lääke, hyvä että se maittaa.
Arki alkoi muovitöppösten laitolle kuten joka aamu, sitten ruoka ja lääkkeet. Nämä uudet rutiinit alkavat jo mennä luonnostaan kun viikon verran harjoiteltu.
Kaikki koirat nukkui työhuoneessani, sain tehdä rauhassa töitä ja ruokatunnilla piipahdettiin lähimetsässä. Vaikka Lakua ei nyt tarvitsisi ulkoiluttaa, koen että pieni ulkoilu muualla kuin kotipihalla, tekee koirankin mielelle hyvää. Pidetään yllä niitä samoja rutiineja, joita meillä normaalistikin on vaikkakin nyt vähän eri kellonaikoihin. Käytännössä mä olen kantanut Lakun metsään, sitten siellä kävellyt itsekseen vähän ja oon taas kantanut kotia.
Kävelee jo sisällä hyvin, ehkä ulkona liikkuminen ei kiinnostele töppöset jalassa.
Iltapäivällä töiden jälkeen kävin hoitamassa asioita ja koirat oli miehen kanssa kotona. Nyt Lakukin rauhoittanut siinä mielessä, ettei itse mun perään kuten vielä viime viikolla.
Illalla tehtiin vähän hajuhommia ja puhdistettiin tassut. Ne alkavat näyttää aika hyvältä alkuun nähden, ytimet kuivuu ja vain vasenta etutassua vielä aristaa, johtuen siitä edellispäivän pienestä vahingosta.
Päivä 9
Jälleen hyvin nukuttu yö takana ja aamutoimien jälkeen tytöt vietti päivän sohvalla työhuoneessa. Laku on hakenut läheisyyttä tulemalla nukkumaan mun jalkoihin pöydän alle, hassu.
Päivä sujui hyvin ja illalla tassujen puhdistuksen yhteydessä leikkasin vähän tassukarvoja sillä Lakulla on ollut aikamoiset "tohvelit" ja nyt ne ihan takussa kun ollut sukat jalassa. Leikkasin pahimmat takut pois, enempää en uskaltanut mutta täytyy siistiä niitä kunhan tassut muutoin paranee.
Päivä 10
Täällä sujuu edelleen hyvin, ei mitään uutta mainittavaa. Tai ehkä sen verran että päivällä kun käytiin ulkona, Laku näki naapurin aidatulla pihalla kissan ja sekös ihmetytti. Nousi ihan takajaloilleen haukahtamaan ja käveli reippaasti kotia. Kissan näkeminen vaikkakin kauempaa, oli niin jännittävää että hän unohti kävelevänsä tossut jalassa.
Päivä 11
Aamulla oli toisesta etutassusta lähtenyt sukka ja Laku oli ennättänyt nuoleskelemaan tassua, ennenkuin huomasin ja sama reunimmainen ydin joka alkoi vuotamaan viime sunnuntaina, oli taas paljas, rupi irronnut päältä ja taas oli edessä puhdistus. Muutoin olen tassuja puhdistanut enää kertaalleen päivässä, mutta aina jos sukka on lähtenyt, olen puhdistanut ja laittanut hunajasprayta jotta paraneminen ei vain pysähdy.
Annoin myös särkylääkettä varmuuden vuoksi, kun ei voi tietää kuinka kipeä tämä tassu taas on.
Tänään puolittui myös kortisoniannos, saa nähdä onko sillä mitään vaikutusta.
Tilasin muuten viikolla Kivuton.fi:stä Vetramin suihketta sillä siellä oli paljon edullisimpaa kun apteekissa. Samalla tilasin Doils öljyä, sillä sitä suositeltiin aika monessa paikassa jopa Nutroilin (jota nyt sýödään) sijaan.
Päivä 12
Päivällä koirat olivat keskenään kun käytiin asioilla ja hyvin niillä oli tainnut mennä. Käytiin kävelyllä ja Laku käppäili ekaa kertaa koko lenkin, ilman kantamista ja otti paljon spurtteja eli käveleminen ei satu enää lainkaan, eikä hän myöskään arastele tassuja. Ihan huippua!
Viikot 2-4
Seuraavat kaksi viikkoa sujui aika mutkattomasti. Päivät rytmittyi ruokailun, lääkkeiden ja vitskujen, tossujen riisumisen+pukemisen, sukkien jatkuvan pukemisen (koska ne ei meinanneet pysyä jalassa ei sitten millään)kanssa ja iltaisin puhdistettiin kynnet ja laitettiin hunajaspray. Hommat hoitui jo rutiinilla ja Laku kirmasi kylppäriin mun edellä odottamaan tassujen hoitoa, kun sai palkaksi kalkkunanameja.
Harjoiteltiin myös kynsien viilaamista, ostettiin sellainen sähköviila joka on todella hiljainen ja sillä saa huoletta viilailla, ei haittaa Lakua ollenkaan. Tosin se ottaa hyvin vähän kerrallaan, saksilla saisi helpommin mutta SLO-potilaille suositellaan viilaa koska kasvavat kynnet saattavat olla hauraat kasvaessaan takaisin.
Aika tarkalleen kuukausi siitä kun SLO havaittiin ja Laku alkoi taas välttelemään ulkoilua. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että Laku juoksi yläkertaan kun alettiin pukemaan ulkoilua varten, en olisi halunnut liikkua ulko-ovelta ja pysähteli matkan varrella niin että jouduin jälleen kantamaan.
En ensin huomannut silmämääräisesti mitään muuta kuin että etutassun ainoa kynsi kasvoi vähän vinoon ja Laku taas aristi sitä. Se sama kynsi jonka aavistelin jo alussa ehkä lähtevän. Otin taskulampun avuksi ja huomasin että kynnen reunassa ja tyvessä on jotakin ruskeaa kovettunutta enkä tiennyt mitä se on, ajattelin kasvaako siinä jotain sientä vai mitä ihmettä se on. Soitin Aurekseen ja sieltä pyydettiin lähettämään kuvia. Laitoin kuvat ja videon, sain takaisinsoiton ja epäilyn että kynsi olisi alkanut märkimään ja olisi ehkä poistettava. Saatiin aika seuraavalle päivälle, mikä oli loistava juttu koska oli jo torstai-ilta ja viikonloppuna klinikka olisi kiinni.
Suretti niin paljon Lakun puolesta, mietin että tämä on varmaan seurausta kortisonin laskusta sillä sitä oli pienennetty1 tb joka kolmas päivä annokseen ja jos se oli selvästi liian vähän niin mitä seuraavaksi. Nukuin huonosti ja huoli oli suuri, sillä pelkäsin että tämä viimeinenkin kynsi etutassusta poistetaan. Se kynsien poisto alussa oli niin traumaattista paitsi Lakulle niin myös minulle ja ajatuskin siitä kivusta ahdisti.
Seuraava päivä, eli 7.3
Edellisenä yönä ei paljoa nukuttanut, kun jännitti niin. Lakun piti olla paastolla mahdollista rauhoitusta varten ja aamupäivällä ajeltiin Aurekseen. Meidät otti vastaan lempeä Katarina, joka katsoi ensin kaikki tassut ja tätä toista etutassua lukuunottamatta kaikki oli kunnossa.
Etutassun yksi ja ainoa kynsi oli erittänyt märkää ja sen minun ihmettelemäni mönjä jota kynnen tyvessä oli, oli kuivunutta märkää ja se lähti ihan rapsuttamalla pois. Kynnen tyvi oli vähän tulehtunut mutta kynsi ei ollut irti joten Katarina oli sitä mieltä että sitä ei tarvitse poistaa. Mikä helpotus!
Laku antoi jälleen tutkia kynnet todella hienosti, makoili mun sylissä kun niitä tutkittiin. Hoitaja napsaisi vielä kaikista kynsistä pikkuisen pois, sekin sujui hyvin.
Mutta kuten yleensä, SLO käy läpi kaikki kynnet ja nyt se oli tässä etutassun ainoassa kynnessä. Päädyttiin nostamaan kortisoni 1 tb päivässä 2 viikon ajaksi, sitten aletaan taas laskemaan ja rinnalla aloitettaisiin Atopic.
Lakun ei myöskään tarvitsisi enää käyttää sukkaa kun tässä tassussa, mikä helpotus sekin. Ei muita tassuja tarvinnut enää hoitaa kun ne olivat kunnossa, tyvet kuivahtaneet, ei eritystä eikä Laku ollut niistä mitenkään kiinnostunut.
Kotiin lähti enemmän kuin helpottunut äiti ja varmaan koirakin, kun ei tarvinnut rauhoitusta vaan päästiin kotia syömään.
Atopicista ei Lakulle ekan viikon aikana tullut mitään sivuvaikutuksia, mikä oli suoranainen ihme. Kortisonistakaan ei ole tullut muuta kuin hetkittäin saattaa pikkuisen läähättää ja ehkä tavanomaista väsyneempi. Tänään 10:nä päivänä Atopicin aloituksesta kakka on ollut löysää ja vähän limaista, mutta kuulunee tyypillisiin oireisiin ja menee ohi joten en huolestu.
Olen silti jatkanut tassujen tutkimista lähes päivittäin ihan siksi että se on nyt uusi rutiini ja jotta havaitsen heti jos jotain muutoksia tulee. Laku ei ole mun tutkimuksista moksiskaan, palkitsen sitä edelleen aina ja siksi hommasta on tullut kivaa. Hän juoksee kylppäriin aina kun menen sinne kun tassujen hoito on sama kuin kalkkunanami :) Hyppää itse syliin ja antaa hoitaa ilman ongelmia.Se on tehnyt tästä kaikesta niin paljon helpompaa.
Tänään sitten päivänvalossa tassuja tutkiessa huomasin että toisessa takatassun kynnen tyvessä oli vähän kuivunutta eritettä ja se on niin piilossa tassukarvojen alla että on saattanut olla jo viikonkin kun en tässä luonnonvalossa ole aiemmin tutkinut. Rapsuttelin sen pois ja pyyhin Betadinella, nyt täytyy seurailla ettei se eritä enempää koska näillä lääkemäärillä sitä ei pitäisi tapahtua. Veikkaan, että tämä eritys on alkanut heti sen eläinlääkärireissun jälkeen jolloin kortisoninlisäys ja Atopica ei ole vielä vaikuttaneet.
Nyt, kun kortisisoni alennettu 1/2tb päivässä, tilanne on ennallaan. Eli reilu 2 viikkoa edellisestä Aureksen reissusta. Etutassun kynnen tyvi ei ole muuttunut, olen saanut kynttä leikattua mutta olen sen kanssa edelleen varovainen ja pidetään tassussa sukkaa ihan siksi ettei kynsi repeä koska se on vinossa.
Toissapäivänä mies löysyi yhden irronneen kynnen ja se oli vaalea takatassun kynsi, jonka sisällä oli vähän verta ja josta Aureksessakin mainittiin, että se on sairastunut kynsi mutta sille ei tarvitsisi tehdä mitään koska ei ollut tulehtunut. No nyt se oli pois ja kynnen sarveinen oli ihan kuivahtanut. Toivon että niin kävisi myös noille 3:lle vielä kiinni olevalle kynnelle.
Meillä on seuraava kontrolli huhti-toukokuussa, vähän voinnista riippuen mutta toivon että tämä lääkeyhdistelmä+vitamiinit toimisivat ja tämä alkaisi olla tässä.
Jos tämän kaiken tiivistäisin, sinua ja ja juuri SLO-diagnoosin saanutta koiraasi ajatellen, sanoisin seuraavaa. Alku voi olla shokki, varsinkin jos kynsiä joudutaan kuorimaan ja alku vaatii paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja pysäyttää hetkellisesti aikalailla kaiken muun elämän. Voit joutua ensimmäiset päivät elämään täysin sairastuneen lemmikkisi rinnalla ja ehdoilla, mutta onneksi koirat toipuvat tästä yllättävän pian.
Alussa sarveiset/kynnet ovat todella kipeät ja herkät, joten ole hyvin hellä niitä hoitaessasi ja muista palkita koiraa paljon. Meillä hoidot sujuvat nyt todella hyvin ja Laku juoksee jo edeltä kylppäriin, kun siitä on palkitsemisen myötä tullut niin kiva paikkaa.
Rutiinit tulevat yllättävän nopeasti tutuiksi ja sitä kautta homma helpottuu.
Muutama vinkki, josta toivon sinulle olevan apua:
JARRUSUKAT: Me koitettiin muutamia erilaisia sukkia, mutta päädyttiin ihan pienten lasten jarrusukkiin joita ostin alkuun 2 eri kokoa, kun alussa varoin niin verestäviä sarveisia ja koin että väljä on parempi. Kun ne kuivahtivat, siirryttiin kokoa pienempiin, koska ne pysyivät paremmin jalassa.
Sukkia on hyvä olla vähintään 8 paria koska niitä pitää pestä (ettei pöpöt pysy sukissa) ja pesua suosittelen nurinpäin jotta kaikki nöyhtäkin poistuu sukista sillä jos se jää, se tarttuu helposti sarveisiin.
KERTAKÄYTTÖHANSKAT: ostin niitä heti laatikon sillä joka kerta kun Laku kävi pihalla, piti joka tassuun laittaa hanska väärinpäinkäännettynä (kiinnitys ihoteipillä) suojaamaan ja näitä kului.
RUSKEA IHOTEIPPI: Tätä on mennyt metrikaupalla ja suosittelen juurikin ruskeaa, koska se erottuu parhaiten jos sukka valkoinen ja siitä näkyy parhaiten se aloituskohta. Olen kiinnittänyt sukat ihoteipin n.25-30 cm pätkällä koiran "ranteen" yläpuolella suht tiukalle. Toki huomioiden että mulla on pieni koira jolla kapea ranne. Jos eivät meinaa pysyä, niin sitten laita yksi teippi kannuskynnen alle niin ettei kuitenkaan hierrä ja toinen ihan ylös.
ULKOTOSSUT: Meillä Laku sairastui tammikuun lopulla joten tarvittiin tossut jotka kestävät lunta ja vettä. Onneksi oli vähäluminen lopputalvi. Parhaat vedenpitävät tossut löytyi täältä, eli non stop Protector-tossut joissa oli napakka tarrakiinnitys.
Muutoin parhaat tossut ovat ehdottomasti nämä pehmoiset ja suojaavat, helposti puettavat fleecetossut joita meillä on yhteensä 8 kpl koska oon hyvä olla vaihtotossut, jos nämä likaantuvat. Näissä on leveä lesti joten jos tassut on arat niin näissä on mukava kävellä ja tarrakiinnitys on napakka, pysyvät jalassa kovemmassakin menossa.
Meillä on saman merkin varrelliset tossut myös, nämäkin ovat hyvät ja kun on vartta niin talvella lämpimämmät mutta sanoisin että SLO-potilalla ei niin hyvät koska kapeampi malli ja kiinnitetään useammalla tarralla.
Meillä on myös nämä suojaavat ohuet tossut mutta nämä ovat mielestäni parhaat vaikka pakkasella, joskin eivät lämmitä tai kesällä, itse ajattelisin nimenomaan kesätossuiksi.
HUNAJASPRAY VETRAMIL:
Tämä on ollut ihan ykköstuote kynsivallien hoidossa. Suihketta on helppo annostella ja meillä on tätä mennyt jo monta pulloa. Tuote on kallista, joten jos ekan pullon joudutkin ostamaan apteekista, tilaa lisää Kivuton-verkkokaupasta jossa se on huomattavasti edullisempaa. Samoin kuin mm DOILS-kalaöljy. Pihkavoidetta suositaan myös, mutta sille koira voi olla myös allerginen joten siksi itse ostin tätä ja olen ollut todella tyytyväinen
Hunajan puhdistava ja antibakteerinen vaikutus perustuu hunajassa luonnostaan oleviin entsyymeihin. Ne vapauttavat haavan kosteissa oloissa hitaasti pieniä määriä vetyperoksidia, mikä puhdistaa haavaa sekä bakteereista että sienistä kuitenkaan vahingoittamatta ympäröivää kudosta. Vetramil -tuotteiden valmistuksessa on käytetty erityisen korkeaentsyymipitoista hunajaa haavaa puhdistavan vaikutuksen maksimoimiseksi. Lainaus: https://www.faunapharma.fi/tuote/vetramil/
VITAMIINIT: E-vitamiini ja DOILS kalaöljy tai kalaöljy jossa on ..ja biotiini. Nämä kaikki tukevat SLO:n hoitoa ja kalaöljy on lääke, jota tullaan käyttämään senkin jälkeen kun Atopic toivon mukaan loppuu. Mä hain biotiinia, E-vitamiinia ja vaihdoin Nutrolinin DOILS:n heti samantien sillä etenkin biotiinin vaikuttaa hitaasti ja halusin että nämä tukitoimenpiteet ovat alusta asti kunnossa, eikä paraneminen jää ainakaan siitä kiinni.
Päivittelen tätä blogipostausta tulevaisuudessa sitä mukaa kun asiat etenee eli jos aihe kiinnostaa niin kannattaa palata tähän postaukseen aika ajoin.
Lisättäköön, että Lakulla on onneksi ollut vakuutus sillä tämä sairastuminen kaikkine tykötarpeineen on tullut kalliiksi ja kuluja on luvassa tulevaisuudessakin, sillä tämä vaatii säännöllisesti kontrollikäyntejä ja lääkityksen sekä nuo vitamiinit yms.
Kolmen koiran omistajana, olen päässyt aika pienillä eläinlääkärikuluilla mutta tämä sairaus osoitti että vakuutus ei ole koskaan turha vaikka terveen koiran vakuutusta tuntuukin turhalta joskus maksaa. Tässäkin tapauksessa vakuutus on jo hyvää vauhtia maksamassa itseään takaisin.
Sairaus on myös sellainen, jota ei voi missään nimessä jättää hoitamatta sillä hoitamatta jättäminen aiheuttaisi koiralle suurta kipua ja tuskaa. Jokaisella ihmisellä, joka hankkii lemmikin, on myös myös vastuu huolehtia lemmikin terveydestä ja hoidattaa lemmikkiä eläinlääkärissä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on minulle tärkeä - kiitos kun kommentoit ♥