Äitienpäivän ajatuksia

Äitienpäivä on ollut mulle aina merkityksellinen päivä, sillä tasan 30 vuotta sitten minusta tuli äiti.
Olen ollut äiti kaksikolmasosaa koko elämästäni.
Nuorena, vasta 16 vuotiaana sain viettää ensimmäisen äitienpäiväni sairaalassa ja hakea vauvalasta pienen prinsessani, jolla oli valkovuokkokimppu kapalon päällä ♥

Koska olen tullut äidiksi niin nuorena, äitiys on määritellyt koko elämäni ja sen mitä olen.
En koe että olisin joutunut luopumaan mistään, vaikka nuoruusvuodet kuluivatkin pienen lapsen kanssa, opiskelemaan ehdin aikuisenakin.
Äitiys on valtavan vastuullista ja kasvattavaa, riippumatta siitä minkä ikäinen on äidiksi tullessaan. Nuorena äitinä sitä otti asiat sellaisena kuin ne eteen tuli mutta mitä vanhempana tulin äidiksi, sitä suuremmalta se vastuu tuntui ja oli huoli kaikesta.

Olen tullut äidiksi kolmella eri vuosikymmenellä, sekin on ollut mielenkiintoista
Toisen lapseni saadessani olin 22v, nuori silloinkin ja kolmannen kanssa 33v.
Äitiys on ollut maailman ihaninta ja raskainta.Samoin äitienpäivä.
Olen ollut monia äitienpäiviä maailman onnellisin, mutta myös surullisin.
Joku saattaa muistaakin, että olen myös enkelivauvan äiti.
Hän syntyi 11v sitten juuri äitienpäivän alla ja vaikka suru on vuosien saatossa muuttanut muotoaan ja on enää puristava tunne sydänalassa, se on silti läsnä myös joka äitienpäivänä.

Olen silti äärettömän onnekas, koska minulla on kolme ihanaa tervettä lasta ja bonuksena miehen poika, jolle saan olla äidin malli ja tasavertainen kasvattaja.

Nyt kun nuorinkin on teini-iässä, mulla on ensimmäistä kertaa aikuisiällä omaa aikaa ja olen ollutkin ihan uuden edessä. Kun voi lähteä lenkille, shoppailemaan, kahville tai vaikka leffaan,
ilman että tarvii miettiä kuinka kotona pärjätään ilman äitiä.

Pienet karvalapset kotona pitävät silti huolen siitä, ettei äiti viivy missään liian pitkään ;)
Ehkä mä oon niin tottunut siihen, että aina pitää olla joku huolehdittava ja ovathan nuo koirat myös meidän vauvoja.

Tänä vuonna kutsuttiin mummit ja lapset meille äitienpäiväbrunssille. Kaikki eivät päässeet osallistumaan, mutta nautitaan herkuista ja yhdessäolosta vähän pienemmällä porukalla.

Pojat käyttivät koirat aamulenkillä, joten olen saanut touhuta rauhassa ja jäi vielä aikaa tälle postauksellekin.

Pähkäilin teenkö kakun vai ostanko valmiina, mutta päädyin tekemään kinuskikerma kakun koska rakastan kinuskia ja koska oli minunkin päivä, sain päättää. Hih. Tarjolla on myös hieman terveellisempia suklaabrownieita, croisantteja, sulhaspiirakoita munavoilla, feta-tomaattipiirakkaa, mansikoita ja keksejä.