Tämä on ihan pakko jakaa teille, sillä sunnuntainen sieniretki ei mennyt ihan niinku Strömsössä! Niinku ehkä jo tiiät, oon ihan sienihullu ja jos vain voisin, kökkisin varmaan kaiken vapaa-ajan metsässä.
Nooh, sattuneesta syytä en metsään oo aiemmin päässyt ja jo kiukutti kun sääennuste perjantaina lupasi koko viikonlopulle sadetta, Lauantaina tosiaan satoi koko päivän ja sunnuntai-aamuna herättiin hirmuiseen ukonilmaan ja sade piiskasi ikkunaa. Ei käynyt sieneen lähtö pienessä mielessäkään vaan suunnattiin kirpparille kiertelemään. Sieltä kotimatkalla aurinko oli alkanut paistaa ja pieni haave sieniretkestä alkoi kutkuttamaan ja siitä vienosti miehelle vinkkasin.Onnistuin ;)
Googlattiin Nuuksion sää ja kun sadetutka lupasi sadetta vasta illansuussa, tultiin kotia vaihtamaan ulkoiluvaatteet, napattiin sienikori sekä koira autoon ja kohti metsää.
Matkalla alkoi taivaalle kerääntymään uhkaavasti pilviä ja Nuuksion kippuraisella tiellä ei ollut auringosta enää tietoakaan, mutta eihän se silti sienestystä haittaa. Metsässä oli autoista päätellen muutama muukin ja kun vaihdoin lenkkarit saappaisiin, alkoi sataa. Silti paineltiin sinnikkäästi metsään ja ei montaa askelta tarvinnut ottaakaan kun ekat suppilovahverot löytyi koriin.
Voi sitä onnea! Kunnes sade koveni ja piti hakeutua tuuhean kuusen alle suojaan.
Meidän koirahan ei voi sietää vettä ja aikansa sadetta pideltyämme kuusen alla, se alkoi kaivamaan mättäälle kuoppaa, siis todellakin kaapi märän maa-ainekset pois ja kävi kuivan päälle tärisevänä makoilemaan.Säälittävänä. Mä olin varustautunut lippiksellä ja hupullisella takilla mutta mun rakas mieheni on kalju eikä päässä mitään, enkä tiedä kumpi oli kurjempi. Mies jonka päätä pitkin valui vesinorot vai koira joka tärisi kaivamassaan "kuopassa".
Kun sade vaan jatkui, sovittiin että mies menee koiran kanssa edeltä autoon ja mä lähden sateessa apajilleni ainakin hetkeksi aikaa.
Sade ei ottanut loppuakseen ja lopulta mulla kuivana ei olleet kuin alusvaatteet ja sukat.
Mietin metsässä rämpiessä miten naurettavaa on suojata jalat ja kulkea kumisaappaissa, muutoin likomärkänä :D
Mutta koriin löysin muutaman kanttarellin, pari kourallista suppilovahveroita ja jonkinverran mustia torvisieniä jotka annoin anopille.
Koska viime syksynä en löytänyt sienen sientä useista retkistä huolimatta, tää päivä on sateesta huolimatta ratkiriemukas ja täynnä onnistumisen iloa! Toivotaan että ens viikonloppu olis vähän kuivempi ja pääsis vähän pidemmäksi aikaa.
Psst, et ehkä usko mutta kuvaa ottaessa satoi kaatamalla vaikkei se siinä näy :D
Tykkäätkö sä sienestää? Mitkä on sun lempparisieniä ja mitä niistä teet? Mä tykkään suppilovahveroista ja kanttarelleista, mustat torvisienet ovat myös kuivattuna maukkaita ja sekasieniä oon kerännyt ja ryöpännyt vähäsen, että oon saanut jouluksi niistä sienisalaatin. Muutoin lisäilen sieniä pizzaan, pataruokiin ja piirakoihin :)
Nooh, sattuneesta syytä en metsään oo aiemmin päässyt ja jo kiukutti kun sääennuste perjantaina lupasi koko viikonlopulle sadetta, Lauantaina tosiaan satoi koko päivän ja sunnuntai-aamuna herättiin hirmuiseen ukonilmaan ja sade piiskasi ikkunaa. Ei käynyt sieneen lähtö pienessä mielessäkään vaan suunnattiin kirpparille kiertelemään. Sieltä kotimatkalla aurinko oli alkanut paistaa ja pieni haave sieniretkestä alkoi kutkuttamaan ja siitä vienosti miehelle vinkkasin.Onnistuin ;)
Googlattiin Nuuksion sää ja kun sadetutka lupasi sadetta vasta illansuussa, tultiin kotia vaihtamaan ulkoiluvaatteet, napattiin sienikori sekä koira autoon ja kohti metsää.
Matkalla alkoi taivaalle kerääntymään uhkaavasti pilviä ja Nuuksion kippuraisella tiellä ei ollut auringosta enää tietoakaan, mutta eihän se silti sienestystä haittaa. Metsässä oli autoista päätellen muutama muukin ja kun vaihdoin lenkkarit saappaisiin, alkoi sataa. Silti paineltiin sinnikkäästi metsään ja ei montaa askelta tarvinnut ottaakaan kun ekat suppilovahverot löytyi koriin.
Voi sitä onnea! Kunnes sade koveni ja piti hakeutua tuuhean kuusen alle suojaan.
Meidän koirahan ei voi sietää vettä ja aikansa sadetta pideltyämme kuusen alla, se alkoi kaivamaan mättäälle kuoppaa, siis todellakin kaapi märän maa-ainekset pois ja kävi kuivan päälle tärisevänä makoilemaan.Säälittävänä. Mä olin varustautunut lippiksellä ja hupullisella takilla mutta mun rakas mieheni on kalju eikä päässä mitään, enkä tiedä kumpi oli kurjempi. Mies jonka päätä pitkin valui vesinorot vai koira joka tärisi kaivamassaan "kuopassa".
Kun sade vaan jatkui, sovittiin että mies menee koiran kanssa edeltä autoon ja mä lähden sateessa apajilleni ainakin hetkeksi aikaa.
Sade ei ottanut loppuakseen ja lopulta mulla kuivana ei olleet kuin alusvaatteet ja sukat.
Mietin metsässä rämpiessä miten naurettavaa on suojata jalat ja kulkea kumisaappaissa, muutoin likomärkänä :D
Mutta koriin löysin muutaman kanttarellin, pari kourallista suppilovahveroita ja jonkinverran mustia torvisieniä jotka annoin anopille.
Koska viime syksynä en löytänyt sienen sientä useista retkistä huolimatta, tää päivä on sateesta huolimatta ratkiriemukas ja täynnä onnistumisen iloa! Toivotaan että ens viikonloppu olis vähän kuivempi ja pääsis vähän pidemmäksi aikaa.
Psst, et ehkä usko mutta kuvaa ottaessa satoi kaatamalla vaikkei se siinä näy :D
Tykkäätkö sä sienestää? Mitkä on sun lempparisieniä ja mitä niistä teet? Mä tykkään suppilovahveroista ja kanttarelleista, mustat torvisienet ovat myös kuivattuna maukkaita ja sekasieniä oon kerännyt ja ryöpännyt vähäsen, että oon saanut jouluksi niistä sienisalaatin. Muutoin lisäilen sieniä pizzaan, pataruokiin ja piirakoihin :)
Olipas teillä reissu! :D Tykkään kovasti sienistä, mutta en tunne niitä oikein hyvin (noloa tunnustaa)... Joten en kovin usein käy sienestämässä. Jouluksi on pakko saada sienisalaattia! :)
VastaaPoistaIkimuistoinen :)) En mäkään mikään hirmu hyvä sienien tuntija ole, mutta kehittynyt vuosien varrella! Jouluna meilläkin aina sienisalaattia, onneksi isommat lapset ja isovanhemmat tykkää siitä myös.
PoistaIhana kun olette löytäneet sieniä, vaikka satoikin. Ja, ulkoiluhan on pukeutumiskysymys!
VastaaPoistaKyllä vain, löytämisen ilostahan sinne sieneen tulee mentyä :) Sadetakki olis kyllä ollut paikallaan mutta olet ihan oikeassa, oikea varustus olis pelastanut tämänkin reissun!
PoistaTykkään kanttarellista ja suppilovahveroista!
VastaaPoistaJa nam sienisalaatti!
Kastiketta ja piirakkaa on tullut tehtyä. Meillä ei kauheasti sieni ruokia ole,
koska olen ainoa joka niitä syö.😀
Mukavaa illan jatkoa!
Teillä on sitten sama kuin meillä :D Mä oon kyllä meidän perheen miehille koittanut niitä tarjoilla mutta ei kelpaa...onneksi edes lähtevät mun kanssa sieneen.Kivaa iltaa myös :)
PoistaKanttarelli ja suppilovahvero, muita tunnistan huonosti, noh, jotain rouskuja sentään. Mä tykkään ylipäänsä olla metsässä, mustikassa, puolukassa, sienessä... Sienikastike on mun herkkua ihan ehdottomasti!
VastaaPoistaMeille kävi viime viikolla koiralenkillä samoin, kastuttiin ihan läpimäriksi metsässä samoillessamme, tosin mulla ei säilyneet edes alusvaatteet kuivina...
Haperot on helppo tunnistaa, ne on niitä kirkkaita väriläiskiä metsässä, punaisisa, keltaisin ja lilojakin :)Rouskuja mä en taas juuri tunnista, paitsi karvarouskun vai laukkuko se oli?Kanttarellit ja suppilot on helppo tunnistaa, niin ja lampaankääpä sekä mustat torvisienet.Metsässä on kyllä ihana olla, se rauhoittaa niin.
PoistaVoi ei, huonoa tuuria teilläkin sitten metsäretkellä. Nyt on niin sateista ollut ettei kyllä ihmekään...mukavaa iltaa :)
Kantarelleja ja suppilovahveroita löysin eilen jonkin verran. Ne ovatkin ainoita, mitä kerään, kun ovat ainoat, jotka tunnistan varmasti :D
VastaaPoistaNamnam, nuo samat päätyy meilläkin sienikoriin aina kun sattuu löytymään. Kohta se viikonloppu ja uusi sienireissu taas häämöttää :)
Poista