Älä käsitä väärin, mä en ole mikään erityinen lävistysten ystävä itseäni ajatellen, mutta olen vuosien aikana miettinyt erinäisiä lävistyksiä ja nyt viidenkympin villityksessä päädyin extempore tragus-lävistykseen.
Ihan kaikkein eniten olen elämäni aikana miettinyt pientä sievää nenälävistystä, sellaista timanttia mutta kun en ottanut sitä silloin kun eniten halusin eli joskus 15v sitten niin se jäi. Sitten mietin myös microdermal lävistystä (micro dermal lävistyksessä ihon alle laitetaan pieni kanta-osa jonka päälle kiinnitetään koru, usein timantti) rintakehään, mutta kuitenkin ajatus siitä että se jää johonkin kiinni ja repeää pelotti ja sekin jäi ajatuksen tasolle.
Viime vuonna olin festareilla ja kun lävistyksen ottaminen oli siinä hetkessä mahdollista, päätin sen ottaa. Mulla on oikeassa korvassa reikiä 5 ja otin tragus-lävistyksen oikeaan korvaan, vaikka mun pääasiallisen nukkumispuolen (korvan) kannalta olisi ollut järkevämpää ottaa vasempaan korvaan, mutta enhän mä siinä hetkessä sitä tietenkään ajatellut.
Lävistyksen ottaminen s a t t u i, sitä ei käy kieltäminen, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen, en osaa sanoa sattuiko enemmän ne pihdit vai itse lävistys. Lävistäjä oli kyllä ammattitaitoinen ja hygieniasta huolehdittiin, tunsin siis olevani turvallisissa käsissä ja sain koti-hoito-ohjeet, mutta kipu oli kyllä läsnä.
Ensimmäiset yöt olivat vaikeimpia, sillä olen tottunut nukkumaan oikealla kyljellä ja nyt se oli vaikeaa, kun korvaa ei voinut painaa tyynyä vasten. Jotenkin kikkailin käden korvalle kuin kupiksi, jotta sain nukuttua. Nukun myös usein korvatulpilla, koska olen herkkäuninen ja se oli alussa ihan mahdotonta, koska lävistettyyn korvaan ei voinut tulppaa laittaa.
Hoito oli helppoa, tarvittiin pääasiassa keittosuolaliuosta, vanulappuja ja aikaa, paraneminen lähtikin ihan kivasti käyntiin. Muistaakseni kuukauden jälkeen lävistys vähän tulehtui, johtuen korun pyörittelystä ja sen jälkeen annoin sen olla rauhassa. Eli paras neuvo lävistyksen jälkeen on se että älä koske siihen, paitsi puhdistaessa.
Olisin halunnut vaihtaa pallon tilalle timantin mahdollisimman pian, mutta koska parantumisprosessi kesti koko syksyn niin odotin joulukuuhun asti. Silloin varasin ajan lävistysliikkeeseen korunvaihtoon. Olin ostanut korun syksyllä Iloveme-messuilta, mutta se osoittautui liian pitkäksi joten ostin liikkeestä lyhyemmällä varrella olen pienen timantin.
Korunvaihto ei tuntunut korviksen vaihtoa kummemmalta ja olin timskuun ihan supertyytyväinen.
Kuitenkin aika pian huomasin, että sen reunoihin jää helposti hiukset kiinni joten olen menossa vaihtamaan uutta korua tässä piakkoin. Edelleen haluan timantin mutta varmaankin sellaisen jossa ei noita sakaroita.
Vieläkin tekisi mieli ottaa pari erilaista lisää mutta luulen että tämä jää tähän koska tämäkin vaikutti nukkumiseen koko syksyn. Tai jos otan, niin vasempaan korvaan, jotta koru ei häiritse nukkumista.
Onko teillä lävistyksiä? Millaisia kokemuksia teillä on?
-Maikku
Kaunis lävistys! Olen "keskiraskas" lävistysihminen, mutta monista olen joutunut luopumaan (esim. nenäkoruista, joita oli kolme; olivat hankalat talvisin, kun nenä vuotaa aina, nännikorusta, joka ei suostunut paranemaan, ihanasta mikrodermalista poskipäässä; se alkoi kasvaa ulos itsestään jne.). Toisessa korvassa on myös tuo tragus (siinä on kaikkiaan 11 korua!). Ylähuulessa koruja on yksi, alhaalla kaksi, kielessä kaksi, toisessa kulmassa, navassa (se kasvaa ulos eli otan pois) jne. Itse en enää edes huomaa lävistyksiäni, ne ovat niin osa omaa olemustani. Olen 55-vuotias nainen. :)
VastaaPoista