Kun tammikuussa kirjoitin edellistä postausta Lakun sairastumisesta, en arvannut että ontuminen olikin lopulta ihan jotakin muuta kuin liukastumisesta seurannut revähdys.
Enkä ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että menetämme Lakun tälle sairaudelle. 💔🐾.
Olen käynyt läpi kuvaamiani videoita Lakusta ja hyvä, että niitä on koska silmä tottuu helposti näkemäänsä ja ajantajukin hämärtyy. Kuvat ja videot taas ovat täyttä totta ja niitä tutkimalla olen todennut, että Lakun toisen takajalan jäykkyys ja lievä vinottain kävely alkoi jo vuoden vaihteessa, ehkä jopa aiemmin. Eli reilusti ennen liukastumista. Liukastuminen tosin saattoi aiheuttaa hetkellisen revähdyksen ja siksi Lakua alettiin alunperinkin tutkimaan ontumisen takia.
Saatat miettiä miksi en huomannut sitä aiemmin. Siksi koska Lakulla oli koko syksyn kynsivallintulehduksia, toisesta takajalasta lähti tapaturmaisesti kynsi ja nämä aiheuttivat yhdessä ja erikseen sitä että Laku aristi tassuja, etenkin tätä josta irtosi kynsi ja se oli myös juuri sama jalka jota alkoi ontumaan.
Jos et olen vielä lukenut edellistä Kun koira sairastaa - SLO ja Lakun tarina osa 2, niin se kannattaa lukea ennen tätä.
LAKU 26.1.2020-10.3.2026💔
.Koirathan rokotettiin lokakuussa, siitä sain syyn epäillä josko rokotus olisi syynä Lakun epämääräisiin vaivoihin. Rokote voikin teoriassa laukaista immuunivälitteisen sairauden, mutta se on harvinaista. SLO itsessään on immuunivälitteinen. Harvoin, mutta mahdollisesti, osalla koirista voi kehittyä laajempi autoimmuunireaktio, ihotulehdus ja kynsivallintulehdukset puhuvat sen puolesta mutta voivat olla myös vain sattumaa tai huonoa tuuria. En voi sille mitään, että uskon rokotteen laukaisseen tämän toisen autoimmuunisairauden ja sitä tukee myös se että oireet alkoivat juurikin rokotteen jälkeen. Olen myös kuullut etten ole ainoa, jonka koiralla jotakin tullut rokotuksen jälkeen. Enkä missään nimessä tarkoita tai ajattele, ettei koiria tulisi rokottaa. Vain autoimmuunisairaan lemmikin kohdalla, joka saa immuunisupressiivista lääkitystä - rokotusta on hyvä pohtia. Itseasiassa juttelin tästä eläinlääkärin kanssa vasta muutama viikko sitten ja ell oli sitä mieltä, että Lakulle riittäisi jatkossa laumasuoja, mutta se oli myöhäistä.
Tammikuussa Laku sai "saikkua" eli mahdollisimman rauhallista eloa ja viikon kipulääkekuurin tuohon tassuun ja ohjeistuksena oli, että jos kipu ei helpotu kuurin jälkeen niin sitten kannattaa käydä ortopedillä.
HELMIKUU
Kipulääke ei merkittävästi auttanut ja niimpä varasin ajan Eläinsairaala Huomaan ortopedille Pia Björkenheim.
Tällöin Laku painoi 9,1 kg eli paino oli tullut alas yli kilon parissa kuukaudessa. Parhaimmillaan kun neito painoi 10,4kg.
Liitän tähän otteita hoitokertomuksesta:
Röntgenkuvista ei siis saatu tilanteeseen varmuutta, joten Laku sai muutamaksi yöksi relaksantia, sekä gabapentiini lääkityksen tulehduskipulääkkeen lisäksi. Kontrollia suositeltiin 2-3 vkon päähän.
Reilu viikon päästä totesin kuitenkin, että gabapentiini ei vaikuta tarpeeksi ja Lakun liikkuminen oli heikentynyt entisestään. Varasin uudestaan ajan samalle ortopedille ja tällä kertaa päädyttiin ottamaan nivelnestenäyte kolmesta eri nivelestä rauhoituksessa, sekä testattiin CRP ja punkki vasta-aineet.
Lakua on jouduttu vuoden sisään rauhoittamaan useasti, joten se hirvitti mutta onneksi on toipunut niistä hyvin. Nivelnestenäytteet lähettiin ulkopuoliseen labraan, joten jäätiin odottamaan tuloksia, mutta verikokeista saatiin tulokset samantien ja ne olivat negat.
ONTUMATUTKIMUS
Rauhallisessa liikkeessä takajalkojen liike jäykkää, liikkeen epäpuhtautta. Seisoessa takajalkojen jännitys ja takajalkojen koskettamisen arkuus. Eturaajojen tunnustelussa ja nivelten taivuttelussa todetaan rannenivelten koukistuksen lievä vastustus. Takaraajojen tunnustelussa ja nivelten taivuttelussa todetaan tunnustellen molempien polvinivelten täyttymiseen viittaava löydös. Polvinivelten tunnustelun epämiellyttävyys, vetolaatikkotesti negatiivinen.
Eläinlääkäri väläytteli että oireet saattavat viitata moniniveltulehdukseen, mutta kysyin vielä varuiksi että mitä tehdään seuraavaksi, jos niidenkin tulos on nega. Hän totesi, että katsotaan sitä sitten.
Mä olen luonteeltani hyvin ratkaisukeskeinen, pohdiskelen ja ennakoin. Siksi oli vaikea niellä ajatus, ettei ole vaihtoehtoista suunnitelma, etenkin kun Lakun vointi tuntui vain huonontuvan odotellessa. Liikkuminen oli vaivalloista, Laku ei jaksanut seistä kuin lyhyitä aikoja, ulkona jouduin kantamaan eli pysähteli tämän tästä tarpeet tehtyään, ja kävely näytti vaivalloiselta. Odottelin seuraavaan viikkoon ja jo vähän etupeltoon tiedustelin nivelnestenäytteiden tuloksia.
Ne olivat negatiivisia.
Koska olin huolesta jo ihan sekaisin, päätin varata Lakulle jo seuraavalle päivälle uuden ajan, koska tilanne vaati lisäselvitystä ja tutkimuksia. Tein etukäteen hieman omia "tutkimuksia" eli kerroin AI:lle Lakun tilanteen ja sain sieltä vaihtoehtoja uusiksi tutkimuspoluiksi.
Verenkuva olisi hyvä ottaa sekä ainakin CK eli lihasarvo, CRP ja mahdollisesti ANA vasta-aineet, jotka kertovat onko kyse autoimmuunisairauteen viittaava sairaus.
26.2 käynti: Paino pudonnut taas, nyt 8,4kg mutten ihmetellyt koska ruokahalukin on laskenut. Laku kyllä söi mutta vähän nirsoillen. Onneksi sentään voi sanoa että söi ja herkutkin maistui mutta onhan se selvä että kun sairastaa, se vaikuttaa usein myös ruokahaluun.
Tällä kertaa oli eri eläinlääkäri, Onerva Jyskä. Eläinlääkärin vaihtuminen, silloin kun kyse sairaudesta jota vasta tutkitaan ja diagnoosi on epäselvä, on ikävää vaikkakin ymmärrettävää. Toivoisi että eläinlääkäri olisi sama, jotta hän näkisi mahdolliset muutokset, tilan kohentumisen tai huonontumisen mutta uuden eläinlääkärin kanssa lähdetään aina nollasta.
Lakulta tutkittiin verinäytteistä verenkuva, keskeisimmät elinarvot (mkl lihasarvot CK ja ASAT) sekä elektrolyytit. Verenkuvassa ei kliinisesti merkittäviä poikkeamia normaalista, lymfosyytit hieman viiterajan alapuolella, joka mahdollinen stressireaktio. Varuiksi otettiin verta vähän enemmän kuin tarvittiin sillä jos kokeissa olisi jotakin lisäselvitettävää niin ei tarvitsisi ottaa näytteitä uudestaan. Jäätiin odottamaan tuloksia ja yllättäen niissä olikin ihmeteltävää. Veriarvot muutoin ok mutta CK arvo joka yleensä on 200-300, oli Lakulla yli 8000!!!Samoin maksa-ja munuaisarvot olivat korkeat mutta johtui juurikin tuosta CK:n noususta.
Elinarvoissa maksa-arvo ALAT selvästi koholla, muut maksaparametrit normaalit. CK lihasarvo voimakkaasti koholla, ASAT myös merkittävästi koholla.
Arvot viittaavat lihasperäiseen ongelmaan. Taustalla voi olla infektiiviset syyt (esim. neospora tai toxoplasma) tai immuunivälitteinen lihastulehdus. Trauma tässä vaiheessa enää epätodennäköinen.
Lähetetään vielä ulkopuoliseen laboratorioon neospora ja toxoplasma -vasta-aineet. Lisäksi ana-vasta-aineetautoimmuunisairauden varalta.
Kiitin salaa AI:a joka vinkkasi mulle tästä, koska ei sitä kukaan eläinlääkärissä ehdottanut mutta se otettiin kun sitä pyysin. Mielenkiintoista olisi tietää missä vaiheessa se olisi otettu, jos en olisi sitä itse pyytänyt. Sillä se vei tutkimukset ihan uuteen suuntaan.
Olo oli samaan aikaan hieman helpottunut, koska nyt oli selvinnyt jotain mutta jännittynyt, koska lääkitystä ei voitu aloittaa ennenkuin loputkin tulokset olisivat tulleet. Laku oli ihan ressukka, liikkuminen oli hataraa, rappuset piti kantaa, samoin ulos ja sisään kannettiin eli hän liikkui vain vähän tässä sisällä ja ulkona sen verran, että teki tarpeet. Muutoin hän pääasiassa nukkui.
Nuo tulokset saatiin torstaina ja edessä oli p i t k ä viikonloppu odottaa loppuja tuloksia. Lääkitystä ei voitu aloittaa ennen tuloksia koska infektiivisiin syihin auttaisi antibiootti ja immuunivälitteiseen sairauteen kortisoni. Kortisoni taas voisi pahentaa juurikin infektiivisiä sairauksia, siksi kumpaakaan vaihtoehtoa ei voitu yksin aloittaa ennen lopullisia tuloksia. Hätätilanteessa olisi voitu toki aloittaa molemmat yhdessä, mutta tilanne Lakun kannalta ei vielä ollut niin kriittinen.
Viikonloppu vietettiin rauhassa kotosalla, Lakun vointi tuntui vähän huonontuvan viikonloppuna lähinnä liikkumisen suhteen. Soitin sunnuntai-iltana päivystykseen ja sovittiin, että koittavat lääkärissä kiirehtimään heti maanantaiaamuna tuloksien valmistumista. Maanantai aamuna sain tietää, että toinen eli neopora oli valmistunut ja negatiivinen. Toisen näytteen piti valmistua iltapäivästä mutta se meni lopulta tiistaille.
MAALISKUU
Tiistaina lääkäri soitti, että myös toksoplasma näyte on negatiivinen ja voitaisiin aloittaa kortisoni. Koska Laku oli sairastanut jo pitkään ja vointi vaihdellut, mentiin vielä näytille ennen kortisonin aloitusta. Kortisoni aloitettiin suonensisäisesti ja jäätiin vielä vähäksi aikaa tarkkailuun, koska annos oli suuri. Laku piristyi aikalailla samantien, alkoi liikkumaan ja haistelemaan. Päästiin lähtemään kotia ja olo oli todella huojentunut ja helpottunut. Ana-vasta-aineiden vastaus vahvisti, että kyseessä oli autoimmuunivälitteinen sairaus.
Ekat päivät näyttivät hyvälle, olin varovaisen optimistinen mutta silti pidettiin Lakun liikkuminen hyvin maltillisena koska lihasten palautuminen on hidasta. Ruokahalu oli parina ekana päivänä hyvä, sitten alkoi vaikuttaa siltä että nielun lihakset olivat sairaudesta johtuen myös heikentyneet ja Laku alkoi helposti yskimään syödessään. Lopulta laitoin ruoan taas aktivointileluun josta Laku söi hitaammin ja pieniä paloja kerrallaan.
Lakullahan meni päivittäin E-vitamiini ja Doils, jotka annoin ruiskulla. Öljyn jälkeen yski aina hetken, se ilmeisesti ärsytti kurkkua, samoin Atopica. Nämä oli ikäviä hetkiä ja viimeisen viikon aikana jätin öljyt pariin kertaan antamatta välttääkseni yskimisen. Lääkkeitä kun ei voinut olla antamatta.
Nielun lihakset palautuvat tässä polymyopatiassa hitaasti, jos palautuvat - hitaammin kuin muut lihasryhmät. Ne myös alkoivat Lakun kohdalla oireilemaan viimeisenä. Näin jälkikäteen ajateltuna, en ensin edes tajunnut että satunnainen röhiminen tai yskäisy, voisi liittyä polymyopatiaan ja nielun lihasten heikkenemiseen. Olisi ollut hyvä, että eläinlääkärissä olisi mainittu että näin voi käydä ja pyydetty seuraamaan nimenomaan nielemistä ja syömistä. Eihän se mitään olisi muuttanut, mutta olisin ollut valveutuneempi asian suhteen.
VIIMEISET PÄIVÄT
Viikonloppuna hankittiin Lakulle rattaat, jotta päästiin nauttimaan alkavan kevään auringosta. Hän nautti kyydistä, istui kärryissä tukka hulmuten ja välillä sai vähän jaloitella. Vaikka olemus oli vähän piristynyt, mitään ihmeparantumista ei tapahtunut mutta iloitsimme pienistä hetkistä. Siitä kun ruokakippo tyhjeni, Laku jaksoi pelata aktivointipeliä, tuoda rotan sohvalle tai haukkua naapurin ohikulkeville koirille. Ihan selviä piristymisen merkkejä, joita ei ollut hetkeen nähty.
Maanantain kääntyessä iltaan, Laku pelasi aktivointipeliä johon olin laittanut ruokaa, eli söi, joi ja näytti ihan kohtuu hyvävointiselta. Annoin Atopican jonka jälkeen Laku yski aika pitkään ja sitä jo vähän ehdin säikähtää. Joku aika myöhemmin Laku läähätteli aika kovasti ja seurasin hengitystiheyttä, joka oli aika korkea mutta ollut sitä jo parisen viikkoa, johtuen varmaankin lihasten heikentymisestä. Koska kortisoni kuitenkin aiheuttaa läähätystä ja sitä oli ollut jo muinakin päivinä, ajattelin että ehkä kortisoniannostus vain aiheuttaa sitä ja päätettiin mennä ajoissa nukkumaan, jotta Laku rauhoittuisi sänkyyn.
Miehen käydessä suihkussa, Laku oli siirtynyt hänen tyynylleen nukkumaan eikä siirtynyt kun mies palasi makkariin. Tämä oli vähän outoa, epäilimme että hällä oli niin kurja olla että koki siinä tyynyllä maatessaan olon paremmaksi ja mies päätyi nukkumaan sohvalle.
Heräsin itse kukonlaulun aikaan siihen, että Laku kulki sängyssä edestakas läähättäen ja hengittäen tiheästi ja nousin päästämään Lakun ulos. Vointi näytti todella huonolta, hän vaihtoi kokoajan paikkaa, ei suostunut juomaan ja ikenet näyttivät tosi vaaleilta.
VAIKEA PÄÄTÖS
Lähdettiin päivystykseen ja siellä otettiin happisaturaatio, joka oli n 60% kun se pitäisi olla n 100%.Laku sai samantien lisähappea ja Laku lähti hyvin hapettumaan. Eläinlääkäri oli jälleen eri, näin hänen katseestaan heti että hän ei ollut kovin optimistinen tilanteesta. Kortisonin olisi pitänyt ilmeisesti tässä ajassa jo saada voinnin paremmaksi, mutta toisaalta Laku oli jo sairastanut noin 2kk joten ei tilanne hetkessä voi korjaantuakaan.
Eläinlääkäri tutki Lakun päällisinpuolin ja mietti ääneen, mikä voi aiheuttaa tälläisen tiheän hengityksen& läähätyksen. Ensimmäistä kertaa koko Lakun sairastelun aikana tuntui siltä, että Laku voisi jopa kuolla tähän. Oli ihan kamalaa katsoa koiraa happimaskin kanssa ja tajuta, että hän oli koko yön jo taistellut hengestään läähättämällä.
Laku pyysi katseelleen äiti auta ja sovittiin että otetaan vielä CRP ja CK, jotta nähdään onko kortisoni vaikuttanut lihasarvoon ja onko tulehdusarvot nousseet, eli voisiko kyseessä olla keuhkokuume. CK oli laskenut hyvin mutta CRP ei ollut kuin reilussa 30 eli keuhkokuumeesta ei välttämättä olisi ollut kyse. Mutta aspiraatiokeuhkokuumeessa se ei välttämättä nousekaan ja kortisoni saattoi myös peittää tulehdusoireita. Aspiraatiokeuhkokuume voi kehittyä hyvinkin nopeasti, joten se sopisi nyt jälkeenpäin ajatellen oirekuvaan.
Jos tutkimuksia olisi jatkettu, seuraavana olisi ollut röntgen, jotta oltaisiin nähty mikä siellä keuhkoissa mahdollisesti on, jos olisi ollut jokin keuhkokuume niin siihen antibiotti ja tehohoito sairaalassa. Toipuminen olisi pitkä, vaatisi säännöllistä seurantaa ja riski että tälläinen aspiraatiokeuhkokuume Lakulle tulisi, oli todellinen koska nieleminen oli polymyopatian takia vaikeutunut.
Lakun lähtötilanne oli niin huono että tässä kohtaa päädyimme päästämään Lakun kärsimyksistä. Olen aina ajatellut, että siinä kohtaa kun voin vapauttaa koirani kärsimyksistä, teen sen vaikka sattuisi kuinka. Mielestäni se on sitä suurinta rakkautta - päästää irti, kun aika on. Niin kamalaa kun se onkin.
Kun tapahtunutta on käyty läpi, olen tajunnut kuinka paineistetussa tilanteessa omistaja on tätä päätöstä tehdessään sillä samaan aikaan kun näen koiran kärsivän, eläinlääkäri antaa vaihtoehdot ja odottaa lopullista päätöstäni. Tähän ei voi olla koskaan valmis ja silti on oltava. Se Lakun katse oli se, joka helpotti päätöstäni - äiti auttoi.
Mä olen lukenut Lakua kuin avointa kirjaa ja se johtunee siitä, että hän tuli 6v sitten kun korona sulki maailman. Olen työskennellyt kotoa käsin kaikki nämä vuodet, koirien kanssa. Laku oli se, joka aamulla ensimmäisenä tuli suukoillansa herättämään, osallistui arjen rutiineihin, oli työkaverini, lenkkikaverini, ystäväni, kainaloiseni...kaikkeni. Tämä viimeisen vuoden sairastelu lisäsi meidän välistä luottamusta, sillä olenhan joutunut hoitamaan hetkittäin todella kipeää koiraa. Meillä oli lukuisia viikkoja, kun tassuja hoidettiin päivittäin, milloin käytiin viikoittain pesulla ja hoidettiin märkänäppyjä tai tulehtuneita kynsivalleja. Kannoin ulos, ulkona, sisälläkin rappusissa, puin, riisuin, pesin, hoivasin...kuin pientä lasta, koiravauvaa.
Paitsi että luovuimme Lakusta, jouduin luopumaan tästä kaikesta, näistä päivärutiineista eikä ole kulunut kolmea kuukauttakaan kun jouduimme luopumaan rakkaasta mummokoirastamme. Siksi en ole varmaan Lakun sairastelun aikana uskaltanut ajatella tätä vaihtoehtoa, se olisi ollut liian tuskallista kun ei olla toivuttu täysin vielä edellisestäkään menetyksestä.
Päädyimme tuhkaamaan Lakun, kuten mummokoirankin ja tätä kirjoittaessa odotamme vielä uurnaa kotiin. Olisin halunnut samanlaisen uurnan kuin mummokoirallakin, mutta sellaista ei ollut valikoimassa. Hieman ahdisti, kun koin että uurna piti päättää heti siinä hetkessä. Valitsin tietenkin mielestäni sen kauneimman ja koska se oli malliltaan matala, eikä korkea kuten uurnan usein niin mies totesi että se sopii hyvin Lakulle joka oli itsekin malliltaan metrilaku - pitkä pieni pötkö.
Edit Lakun kaunis uurna haettiin kotiin viime viikon lopulla ja se on kyllä vähän lohduttanut, vaikkakin se konkretisoi tapahtuneen.
Viime päivät ovat olleet täynnä surua, kyyneleitä, epäuskoa....ikävä on niin kova, että antaisin mitä vain saadakseni vielä kerran painaa pääni Lakun pehmeää turkkia vasten. Mutta enää on vain muistot ja onneksi niitä on myös tallennettu kuviin ja videoihin.
Tiedän, että joku lemmikkinsä menettänyt ei pysty surultaan katsomaan edes kuvia mutta minä katson ja itken, katson ja hymyilen...tosin näen Lakun jokapuolella, mukana lenkillä, kotisohvalla..kun on ollut liian tuskallista lenkkeilyttää vain yhtä koiraa, olen kuvitellut Lakun siihen rinnalle - tuulen tuivertamaan hänen harjassaan.
Laku on kaikkialla - hän on minussa.
Näistä koirien autoimmuunisairauksista on tietoa aivan liian vähän, en löytänyt yhtään tarinaa koirasta jolla on todettu autoimmuunivälitteinen polymyopatia ja vaikka sairaus on harvinainen, siihen kuitenkin sairastutaan. Miksi tästä kamalasta sairaudesta ei lue missään mitään? Eläinlääkärin mukaan 1/4 päätyy eutanasiaan heti diagnoosin saatuaan mutta ne loput, niin, miten heille käy? Käykö heille kuten Lakulle kävi, sitä en saa varmaan koskaan tietää mutta toivon että joku toinen voi sairauden kanssa myös elää hyvää elämää. Että olisi toivoa.
Siksi tämä hyvin yksityiskohtainenkin kirjoitus, jotta joku toinen osaisi huomata ne asiat ajoissa, joita itse en huomannut ja joita eläinlääkärikään ei osannut ajatella. Toki Lakun tapauksessa diagnoosia vaikeutti jo alla oleva lääkitys ja nuo oireet joita tuli heti rokotuksen jälkeen, mutta ehkä tästä kuitenkin saa samaistumispintaa samaan sairauteen.
Lakun tili löytyy Instagramista @metrilakua nimellä ja halutessa, voi laittaa viestiä sitäkin kautta.
Toivoisin, että näitä autoimuunisairauksia voitaisiin koirillakin tutkia enemmän ja löytää ne ajoissa, jotta mahdollisimman moni koira selviäisi.
Lakun muistoa vaalien💔
-Maikku
Kommentit
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on minulle tärkeä - kiitos kun kommentoit ♥