Luit oikein, kaihileikkaus tehtiin toiseen silmääni vain muutama viikko ennenkuin täytin 51v.
Syy, miksi silmissäni on kaihi jo tässä iässä, on suuri mysteeri muttei ihan tavatonta. Olen kuullut yksittäisistä nuoremmista kaihipotilaista mutta yleisestihän kaihi on ikääntyneiden vaiva. Tätä on kyllä ihmetelty niin optikolla, kun silmälääkärissäkin jo ennen leikkausta ja voin sanoa että kerrankin on tuntunut siltä että olen nuori kun potilaat yleisesti reilusti vanhempia.
Taustaa vielä hieman, eli mulle kaihi tuli aivan yllättäen. Tai on se voinut tulla osittain ajan kanssa mutta lopulta näkö huonontui hyvin lyhyessä ajassa merkittävästi ja näin oikealla silmällä vain n 40% normaalista. Olin käynyt syksyllä optikolla näöntarkastuksessa ja joutunut silmien kostutuskuurille. Tarkoitus oli mennä optikolle uudestaan kun kuuri loppuisi, mutta puolessa välissä sitä huomasin eräänä maanantai aamuna etten näe kuten normaalisti. Peitin silmiä ja huomasin heti että oikeassa silmässä näkö on merkittävästi alentunut. Seuraavana päivänä poikkesin optikolle joka huomasi näönaleman myös heti. Sattui kannaltani hyvin, sillä paikalla oli sattumalta myös silmälääkäri joka lupasi ottaa minut potilaiden välissä. Hän löysi heti kaihin, mutta juuri ikäni vuoksi halusi tutkia silmät vielä tarkemmin ja pääsin seuraavana päivänä näkökenttätutkimukseen ja johonkin toiseen jonka nimeä en enää muista. Näiden tutkimuksien tarkoituksena oli varmistaa ettei silmänpohjassa ole esim kasvainta joka aiheuttaisi näin nopeasti etenevän kaihin.
Silmänpohjista ei löytynyt mitään erikoista ja lopputuloksena todettiin kaihi ja sain lähetteen HUS:n. Tämä tapahtui siis lokakuun lopulla ja palvelusetelin yksityiselle sain kuukauden päästä, eli todella nopeaa toimintaa. Uskoakseni ikä vaikutti tässäkin, eli kun olen työikäikäinen niin nämä hoidetaan nopeasti. Hyvä niin!
Sen verran kaihista noin yleisesti, niin kaihihan tulee iän myöstä meille kaikille jos eletään tarpeeksi vanhoiksi. Se voi tulla hitaasti tai sitten näköjään nopeasti kuten minulle. Kaihileikkauksessa samentunut mykiömassa poistetaan ja se korvataan tekomykiöllä. Minullehan kävi kaihin toteamisen jälkeen niin että sain palvelusetelin molempiin silmiin vaikka lääkärin lähetteessä se oli todettu yhdessä silmässä. Tämä ei haitannut, sillä olin todennut näön heikentyneen myös vasemmassa silmässä ja epäilin että kaihia olisi siinäkin. Myöhemmin tässä kirjoituksessa selviää oliko sitä.
Itse kaihileikkaus tehtiin Sairaala Mehiläisessä. Aika oli puolilta päivin ja siihen tuli varata 2-4 t. Mies vei minut sairaalaan ja reissussa meni kokonaisuudessaan n 2,5h. Silmäkirurgini oli erittäin kokenut ja ystävällinen, Anu Vaajanen.
Hoitaja, joka otti minut vastaan, oli aivan ihana. Niin ammattitaitoinen, lämmin ja huolehtiva että koin olevani kokoajan hyvissä käsissä. Kerroin heti alkuun, että jännitän ihan kamalasti ja hoitaja lupasi että saan ennen leikkausta rauhoittava/rentouttavaa lääkitystä, tieto siitä helpotti.
Riisun päällysvaatteet ja alkuun sain silmiini laajennustipat sekä mitattiin silmänpaine. Kävimme myös hoitajan kanssa mittaamassa silmäni ja sitten odottelin lääkäriä ja taisin tässä kohtaa saada toiset laajennustipat. Hoitaja kyseli onko silmiini sattunut jotain kun kun olen näin nuorena tulossa kaihileikkaukseen, mutta kerroin ettei ole vaan tämä kaikki on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa. Juttelimme mukavia ja tunsin oloni jännittyneisyydestä huolimatta helpottuneeksi, koska ilmapiiri oli niin rento.
Jonkin ajan kuluttua silmäkirurgi saapui leikkaussalista ja lyhyen esittelyn jälkeen siirryttiin tutkimushuoneeseen ja silmäkirurgi katsoi silmät mikroskoopilla. Taas kyseltiin onko jotain syytä (tapaturma, kortisoni) jonka vuoksi kaihi on syntynyt jo tämän ikäisenä mutta kerroin ettei ole. Kerroin myös että palveluseteli on kumpaakin silmään mutta ettei vasemmassa ole aiemmin todettu kaihia vaikkakin mielestäni näkö vasemmassakin silmässä oli lähiviikkoina huonontunut. No nyt sitä kaihia kuulema oli myös siellä eli ei se toinenkaan palveluseteli hukkaan mennyt. Silmäkirurgi pyysi vielä hoitajaa soittamaan silmälääkäriasemalle ja pyytämään sieltä silmästä otetut kuvat. Silmäkirurgi silti pohti että jos ei leikkaus auttaisi, sitten lisätutkimuksia. Silmäsairauksissa protokolla on tämä ja jos leikkaus ei auta, kyse saattaisin olla esim verenkiertohäiriöstä. En ollut osannut tälläistä ajatellakaan ja todellakin toivon että kaihileikkaus auttaa, eikä enempää ongelmia ilmene.
Juttelin silmäkirurgin kanssa vielä hetken kun hän sai kuvat silmälääkäristä ja varmistin millainen linssi silmään tulisi. Tähän asti itselläni on miinusta ollut -2.25 ja + vain 0,5. Silmä leikattaisiin - 2,25 jotta ne ovat jatkossakin parilliset. Olin hieman pettynyt sillä olin ajatellut että saisin leikkauksella kaukonäköni takaisin mutta näin ei ollut. En kuitenkaan kyseenalaistanut vaan luotin silmäkirurgiin. Lähinäön säilyminen on kuitenkin mieluisaa.
Sain vielä yhdet laajennustipat ja tässä kohtaa enää leikattavaan silmään, sillä ymmärsin että lääkäri oli sitä mieltä että nyt leikataan yksi kerrallaan jotta varmistutaan että kyse on vain kaihista. Jos leikkaustulos on hyvä, sitten voidaan leikata toinen. Hoitaja laittoi vielä kanyylin, onneksi vain lasten eli se ei paljoa nipistänyt.
Hetken kuluttua salista saapui juuri kaihileikattu potilas hyvävointisena ja vaihdoimme muutaman sanan ennenkuin oli minun vuoroni siirtyä leikkaussaliin.
Salissa oli muutama hoitaja ja hammaslääkärissäkin käytettävä tuoli johon kävin makaamaan. Pää asettui tukien väliin ja sitten päälleni jo asetettiin leikkausliina, jossa oli aukko vain silmän kohdalla ja sekin teipattiin kiinni reunoista. Kuulema silmäleikkaus on hygienialuokaltaan A, eli korkein mahdollinen. En huomannut että lisähappea olisi kulkenut leikkausliinan alle, mutta näin ilmeisesti kuitenkin oli. Sain silmään geelipuudutetta ilmeisesti useamman kerran ja lääkäri kertoi kokoajan mitä tapahtuu.
Jännitys oli kova ja kun kysyin saanko rentouttavaa lääkettä, hoitaja totesi hämmentyneenä että "vieläkö", annoin sinulle juuri maksimi annoksen. Heh, kukaan ei ollut maininnut siitä mitään enkä ollut tätä huomannut, ehkä se tehosi samantien.
Olin jännittänyt leikkausta osin siksi että ajattelin näkeväni kaikki työkalut joita leikkauksessa käytetään mutta todellisuudessa näin vain mikroskoopin erittäin kirkkaan valon ja vähän jotain suorakaiteen muotoista työkalua. Toimenpide ei sattunut lainkaan, tunsin vain että jotakin tekemistä silmässä tapahtuu ja ehkä hieman paineen tunnetta. Mikään ei ollut ikävää. Kaihi leikkaus tehdään ihan kirurgisesti, eli siinä ei käytetä laseria vaan ultraääntä.
Kaikki oli nopeasti ohi, ehkä 10-15 minuuttia ja sain omin jaloin kävellä takaisin hoitajan huoneeseen jossa oli mukavat nojatuolin lepäillä. Hoitaja kysyin haluanko kahvia ja kenties konjakin ja hetken kuluttua tuli kahvia, tilkka konjakkia rentoutumiseen ja suklaata. Tämä tuntui mukavalta eleeltä vaikka olin itsekin varautunut pienillä eväillä.
Leikattu silmä oli tosi sumea mutta näin sillä kuitenkin jotakin. Siinä hetkessä tuntui hyvältä että leikattiin vain yksi silmä, niin sumea se leikattu oli.
Juttelin hoitajan kanssa ja silmäkirurgi kävi kirjoittamassa sairauslomatodistuksen. Kuulema hän kirjoittaisi 2 viikon sairausloman, mutta itselläni oli sellainen työtilanne että tiesin voivani ottaa iisisti useamman viikon joten todettiin että viikko riittää.
Kahvit juotuani poistettiin kanyyli ja hoitaja kertasi kaikki kotona muistettavat asiat. Sain jopa lääkärin puhelinnumeron ja luvan soittaa, jos jotakin huolta tulisi kotiutuessa. Silmän päälle tulisi laittaa yöksi muovinen suojakilpi ja varoa koskemasta siihen. Muutamia rajoituksia oli, urheilla, uida ja saunoa ei saa, eikä meikata kahteen viikkoon ja silmää tulee varoa ettei sinne mene esim saippuavettä mutta muutoin saisin elää normaalia elämää.
Mies haki minut ja saattaja onkin suotavaa jos on saanut rauhoittavan lääkityksen. Kotimatkalla poikettiin apteekin kautta, josta hain antibiootti-ja kortisonitipat sekä kostuttavia tippoja. Näitä kaikkia tiputtelen nyt 4 kertaa päivässä seuraavat kaksi viikkoa ja siitä jatkan vielä kortisoni-ja kostuttavilla tipoilla seuraavat 2 viikkoa.
Kuten allaolevasta kuvasta näkee, karvaiset "sairaanhoitajat" olivat ilahtuneita kun tulin kotiin. Se silmäsuoja olikin tarpeen, sillä Lakulla on tapana usein aamuisin nuolla naamaa. Mulla oli muuten laajennustipoista johtuen pupillit ihan lautasen kokoiset vielä lauantainakin :D
Jälkitarkastus on noin 4-5 viikon kuluttua ja varasinkin ajan lähettäneelle silmälääkärille kuukauden päähän. Sitten katsotaan tilanne ja päätetään jatko, eli leikataanko toinen silmä alkuvuodesta vai siirränkö keväälle vai mitä.
Kotona eka ilta meni lähinnä sohvalla lepäillen. Meillä oli olkkarissa joulukuusi ja kaikkien kuusenvalojen ympärillä oli halorengas, leikatulla silmällä katsoessa. Se oli vähän ärsyttävää kun kaikki valot tekivät saman ilmiön. Telkkaa pystyin katsomaan ja silmä tuntui lähinnä siltä että siinä olisi roska. Varmasti kaikki stressi aiheutti sen että väsytti ihan älyttömästi ja meninkin ajoissa nukkumaan. Nukuin silti todella huonosti sillä silmän päälle piti laittaa muovinen kilpi ja jotenkin alitajuisesti kai pelkäsin että se irtoaa yön aikana.
Ensimmäinen aamu leikkauksen jälkeen alkoi silmätippojen tiputtelulla ja totesin että näkö oli edellisillasta kirkastunut, joskaan ei kirkas. Päivän mittaan se kuitenkin kirkastui ja iltapäivällä totesin ettei haloilmiötä enää esiintynyt vain näin valot valoina. Ihan mahtavaa.
Toinen yö sujui jo paremmin ja aamulla heräsin kirkkaalla katseella ja totesin että leikkaus on ilmeisen onnistunut kun näen silmällä kuten kuuluukin. Itse asiassa paremmin kuin vasemmalla ja nyt vasta huomaan kuinka suuri ero näössä on, siksi tuon toisenkin silmän operointi on välttämätön.
Päivällä käytiin joulumarkkinoilla ja vaikka oli ihanaa nähdä hyvin, niin silmä väsyi kyllä nopeasti ja kotona olikin otettava taas rennosti. Tässä koneella olen ollut vain hetkittäin, yhtäjaksoista istumista koitan nyt välttää ihan siksikin että silmät kuivuvat herkästi ja siitä tulee vähän roskantunnetta.
Nyt useampi päivä leikkauksen jälkeen (4 päivää ) silmä voi hyvin, roskantunnetta koen vähän jos katson sivuille ja auringonvalo käy silmiin, mutta se on näinä aikoina aika harvinainen ilmiö.
Mitään kipua silmässä ei ole ollut, mutta herkkyyttä kyllä eli valonarkuutta ja kuivumista mutta jälkimmäiseen auttaa geelitipat ja ehkä aika. Silmätippoja tosiaan tiputtelen neljästi päivässä ja vielä tämän viikon käytän öisin silmäsuojaa.
Kokemuksena kaihileikkaus oli turvallinen ja kivuton, kuten jo aiemmin sanoin joten jos se on sulla edessä niin lohdutan jo etukäteen ettei tarvitse lainkaan pelätä.
Millaisia ajatuksia kaihileikkaus herättää? Onko sulla ollut silmien kanssa koskaan ongelmia tai oletko miettinyt esimerkiksi laserleikkausta?
-Maikku
