Koiranpennun kotiutuminen ja ekat päivät

Terveisiä sanomalehtien valtaamasta koirakodista :)

Tässä on nyt vajaa viikko toteltu toisiimme Dana ja muu perhe.

Ihan kuin hänet olisi juuri meidän perheeseen tarkoitettukin, kaikki on sujunut niin mutkattomasti.

Ruoka maistuu hyvin neljästi päivässä, ulkoiltu on yhtä monesti vaikkakin se on ollut lähinnä vasta totuttelua,

Jospa vaikka kertoisin ihan ekasta päivästä alkaen,

Mehän haettiin Dana maanantaina etelärannikolta.

Tarkoitus oli mennä vasta katsomaan pentua mutta niinhän siinä kävi että kun pentureppukin oli valmiina, ei ollut mitään syytä olla ottamatta pentua mukaan samalla reissulla. Saatiin säkillinen ruokaakin mukaan.

Ennen lähtöä Dana trimmattiin ja korvat teipattiin, ne kun eivät teippaamatta oikein pystyssä pysy.
Kasvattajan kotona oli Danan äidin ja sisarusten lisäksi pari aikuista harjista ja muutama kissa, joten vilskeeseen oli tyttö tottunut.

Kotimatka sujui oksentaessa. Ressu oksusi yhtäsoittoa koko matkan, onneksi kasvattaja oli antanut suojan mukaan ja talouspaperia oli rulla autossa. Dana matkusti sylissäni ja koitti kiivetä kokoajan

penkin selkänojalle, hieman oli haastavaa vältellä oksentamsta ja koittaa saa pentu pysymään sylissä.

Mutta matkasta selvittiin.

Kotona olikin edessä jännittävin vaihe edessä, eli kohtaaminen meidän vanhemman koiran Tiran kanssa.

Hän oli normaaliin tapaansa eteisessä odottamssa meitä ja hieman pentua nuuskutteli mutta ei sen kummempaa. Tira on tosi perso kaikelle syötävälle ja mietittiin miten ruokailun sujuu, kun pentu syö varmaan hitaammin eikä osaa puolustautua jos Tira menee sen kipolle. Mutta mitä vielä, molemmat sai iltaruoan, Dana söi omansa suurella ruokahalulla ja Tira totteli kun kiellettiin menemästä lähelle.

Ekan yön ajattelin nukkua sängyssä, mutta pienen vikinän takia siirryin vieraspatjalle pötköttelemään Danan viereen ja silittelin tassua aina kun vikinä alkoi.Näin on nyt tehty joka yö mutta nyt viikonloppuna tarkoitus nukkua omassa sängyssä vaikka tulpan korvissa, jotta Dana tottuu nukkumaan yksin kopassa. Eilen illalla oli ihan kamala huuto kun yritettiin alkaa nukkumaan. Jopa Tira ihmetteli mikä ihme pienellä on ♥

Vaikka nukuin lattialla, Dana vaelsi ympäri makkaria uikuttamassa ja vasta kun valot sammui ja neiti suostui mennä koppaan, sammui sinne enkä herännyt yöllä itkuun kertaakaan. (mies kyllä heräsi).

Mies on tosiaan ollut tämän viikon  vielä kotona ja siitä on ollutkin suuri apu. Aamuisin olen vienyt molemmat koirat ulos, tosi Dana kainalossa ja on vain pikkuisen kävellyt mutta tottuu siihen että kuljetaan yhdessä säännöllisesti.

Kun rokotukset annettu, niin voidaan enemmän kulkea puistoissa ym.

Mies on sitten vienyt Dana aamupäivällä ja pojat auttaneet päivälenkin kanssa kun molemmat ulkoilutettu erikseen. Iltaisin taas molemmat viety yhtäaikaa. Vähän säätämistä ja suunnitteluahan tämä vaatii, mutta on vain vaihe. Vielähän Dana ei ole sisäsiisti pitkään aikaan, mutta on ne piisut paperillekin osuneet :)

Eka päivänä hain Mustista ja Mirristä tytölle uusia leluja, kaulapannan ja  hupparin, sillä aamut ja illat vielä aika viileitä. Pukeminen sujui hyvin, itseasiassa tuntui sitä että hän jopa nauttii saamastaan huomiosta, vaikka se olisikin vain pukemista :)

Ruoka maistuu neidille hyvin, saa vaihdellen papanaa, paistijauhelihaa ja/tai märkäruokaa. 

Herkut maistuu myös ja nuolle naskalihampaille onkin oltava purtavaa ettei huonekalut saa kyytiä. Mies haki eilen olkkariin portin jotta voidaan alussa pitkää päivisin koirat erilllään portin takana ja rajata Danan tilaa. Jo oli portti saanut ekat hampaanjäljet.
Hassua kuinka nopsaan on myös tottunut meidän perheeseen, Kun ulko-ovi käy, molemmat juoksevat ovelle vastaan ja kun joku menee vaikkapa vessaan,, Dana on oven takana itkemässä.

Kynnetkin leikattiin ja ihan ongelmitta, tähän asti kaikki muu on ollut helppoa paitsi yöt.

Luonteeltaan Dana on vilkas ja selvästikin vaativa. Rohkeuttakin riittää, uskaltaa murista pienesti Tiralle ja toinen katselee ihmeissään. Tira on niin kiltti että vähän mietityttää jääkö tuolle alakynteen, mutta eiköhän koirat hoida arvovaltansa keskenään.

Kovasti olen odottanut viikonloppua, näen paremmin minkälainen karvakorva meille on muuttanut ja kuinka koirilla sujuu keskenään.

Onko sulle kiinanharjakoira ennestään tuttu? Millaisia koirajuttuja haluaisit mahdollisesti jatkossa  täältä lueskella?

Rentoa, aurinkoista viikonloppua ♥

Maiccu