Ootko koskaan miettinyt kuinka paljon syöminen tai herkuttelu liittyy tunteisiin. Mä kohtasin asian kuun alussa ja tottahan se on, tunnesyöminen on varmasti yksi iso osa sitä prosessia jota käyn läpi. Herkut maistuvat hyvältä ja siitä tulee hyvä olo, sitähän se on = tunnesyömistä. Syön hyväolo - hakuisesti, koska olen mielestäni ansainnut herkkuhetken tai jos on ollut rankka päivä, ehkä joku vastoinkäyminen, syöminen lohduttaa. Vai lohduttaako? Lyhytnäköisesti kyllä, mutta jos aina palkitsee itsensä herkuilla syystä tai toisesta saa kuitenkin seuralaisekseen sen kurjankin olon, jos samaan aikaan odottaa että paino laskisi. Monesti jonkin tunne-elämään liittyvä asia vaikkapa yksinäisyys voi olla suuri syy lihavuuteen. Ihminen lohduttautuu ruoalla ja hakee siitä hyvää oloa ja hyväksyntää. Musta se on jopa aika luonnollista! Samoin kuin suru voi saada syömään tai olemaan syömättä. Mä en tunnista mikä mulla olisi se syy, koska ihmissuhteet, parisuhde mukaanlukien ovat kunnossa, m...