Ootko koskaan miettinyt kuinka paljon syöminen tai herkuttelu liittyy tunteisiin.
Mä kohtasin asian kuun alussa ja tottahan se on, tunnesyöminen on varmasti yksi iso osa sitä prosessia jota käyn läpi.
Herkut maistuvat hyvältä ja siitä tulee hyvä olo, sitähän se on = tunnesyömistä.
Syön hyväolo - hakuisesti, koska olen mielestäni ansainnut herkkuhetken tai jos on ollut rankka päivä, ehkä joku vastoinkäyminen, syöminen lohduttaa. Vai lohduttaako?
Lyhytnäköisesti kyllä, mutta jos aina palkitsee itsensä herkuilla syystä tai toisesta saa kuitenkin seuralaisekseen sen kurjankin olon, jos samaan aikaan odottaa että paino laskisi.
Monesti jonkin tunne-elämään liittyvä asia vaikkapa yksinäisyys voi olla suuri syy lihavuuteen. Ihminen lohduttautuu ruoalla ja hakee siitä hyvää oloa ja hyväksyntää. Musta se on jopa aika luonnollista! Samoin kuin suru voi saada syömään tai olemaan syömättä.
Mä en tunnista mikä mulla olisi se syy, koska ihmissuhteet, parisuhde mukaanlukien ovat kunnossa,
mutta syy voi olla jossain paljon kauempana kuin nykyhetkessä.
Toisaalta, kun mietin historiaani- olen laihtunut aina kun olen surrut ja lihonut helpommin, kun olen ollut onnellinen. No ei nyt just näin, mutta sinnepäin. Mutta vaikkapa eron yhteydessä olen laihtunut
todella paljon, koska ruoka ei vain ole maistunut. Tunneasia - siis tunteet ja ruoka- tässäkin.
Stressi on yksi kiusankappale, joka helposti ylläpitää ylipainoa.
En mielestäni koe tällä hetkellä erityistä stressiä, mutta vaikken tunnista sitä-
se ei tarkoita ettei sitä ole.
Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, siihen olisi syytä.
Jatkuva kipu, sitä kautta epävarma tulevaisuus ovat kyllä kokoajan vahvasti läsnä ja ehkä mun mieli ja sitä kautta kroppa onkin jatkuvassa hälytystilassa stressin takia ja siksi pitää joka rasvagrammasta tiukasti kiinni.
Mä melkein jopa uskon tähän, se selittäisi tämän hitaan painonlaskun vaikka olen tehnyt valmennuksen kautta merkittäviä muutoksia kautta linjan.
Yksi todella mielenkiintoinen asia tuli valmennuksessa esiin, juuri stressiin liittyen nimittäin jos kieltää itseltään asioita joita sydän kehottaa tekemään, kärsii sisäisestä ristiriidasta joka on suuri kroonisen stressin aiheuttaja.
Tätä jäin ihan miettimään, sillä olen aika kiltti ja usein nielen asioita, muiden sanomisia tai mielipahaa aiheuttaneita asioita. Ne ovat omiaan aiheuttamaan stressiä ja näin asiaa pohdittuani
uskon että se saattaa hyvinkin olla yksi syy.
Olen koittanut tästä päästä eroon, ihan työstänytkin asiaa mutta kiltteys on niin vahva ominaisuus, ettei siitä eroonpääsy onnistu ihan helposti.
Lisäksi ihmiset ympärillä ovat tottuneet tietynlaiseen minuun, jos muuttuisin yht`äkkiä vain siksi että pääsisin kiltin leimasta eroon, en ehkä olisi enää minä.
Toisaalta pidän myös siitä että olen kiltti, se ei tarkoita etteikö minulla olisi myös luonnetta sanoa aiheesta. Koitan vain välttää konfliktit ja monesti olen hiljaa vaikka tekisi mieli sanoa oma mielipiteensä.
Pitää vain opetella omat rajansa ja toimia niiden mukaisesti. Mä luulen että tämä sama ominaisuus löytyy aika monelta muultakin?
Onko se juuri pahamaineinen kiltin tytön syndrooma, se mihin minut on opetettu ja kasvatettu.
Älä sano vastaan, kunnioita ihmisiä, etenkin vanhempia, silloinkin kun he ovat väärässä.
Vaikkei sitä ole opetettu, se rajan vetäminen on vaikeaa. Kiltteys istuu syvässä.
Mietin myös voisiko stressiä aiheuttaa se, etten elä tarpeeksi tässä ja nyt?
Oisko kyse olisi jonkin unelman viivyttelystä tai siitä ettei uskalla, olisi paljon helppoa muuttaa mieli ja rohkaistua. Koitin kovasti miettiä mikä olisi sellainen asia josta haaveilen, mutten ole uskaltanut koska siihen sisältyisi liian suuri riski.
Keksin parikin mutta kumpainenkin on sellaisia jotka tässä terveydentilassa ovat mahdottomia toteuttaa ja on pakko asettaa terveys edelle ja odottaa sopivampaa hetkeä.
Kumpikaan asioista ei ole sellaisia joita mieltäisin stressaavani.
Ne ovat vain unelmia. Toteutan kuitenkin pienempiä arjen unelmia elämässäni niin, etten koe itse olevani unelmieni esteenä.
Mutta ajatuksena se että kun jotain oikein paljon toivoo, on sen saavuttaminen helpompaa kuin se että ajattelisi, etten kuitenkaan onnistu. Joku saattaa muistaa kun muutamia vuosia sitten lopetin tupakanpolton. Silloin en hetkekään miettinyt, etten onnistuisi koska olin niin motivoitunut sen lopettamaan. Onnistuin ja yllätyksekseni voitin vielä Vuoden Lopettaja kilpailun ja kivan summan rahaa palkkioksi.
Olenkin oikeastaan sitä mieltä, että pitää varoa mitä toivoo, koska voi saada sen ♥
Ylipäätään olen koittanut elää tässä ja nyt, sellaisia asioita joita voin tehdä tänään, teen tänään enkä siirrä huomiseksi. Tiedän että jos ajattelisin vaikka tästä elämäntapamuutoksesta, ehdinhän mä ens vuonnakin - olisin kokoajan tyytymätön omaan olotilaani ja saamattomuuteen.
Mieluummin olen tässä jo nyt, kun tunnen sen tarpeelliseksi ja etenen vaikka sitten hitaammin, kuin löisin hanskat kokonaan naulaan.
Elämäntapamuutos on iso kokonaisvaltainen prosessi, joka pitää sisällään paljon muutakin kuin vain
liikunnan lisäämisen ja sen seuraamisen, mitä suuhunsa laittaa.
Arki on täynnä pieniä valintoja ja teen niitä koko heräilläolo aikani.
Aamulla valitsen teenkö lyhyen vai pitkän lenkin, syönkö leipää vai puuroa, kuljenko kävellen vai junalla jne. Juuri noista pienistä valinnoista tulee lopulta iso muutos.
Valmennuksessa tuli esille kiinnostava seikka, nimittäin siinä suositeltiin hyväksymään itsensä sellaisena ja siinä koossa kuin nyt on.
Ideana on se että kun ajattelemme positiivisesti, asioiden kuten nyt vaikka ylipainon hyväksyminen on helpompaa. Kun siis näitä valmennuksen oppeja noudattaa, seuraa muutoksia joiden kautta lopulta saavutetaan ihannepaino. Siinä vois kestää vuosi tai kaksi, ehkä enemmänkn mutta pienillä muutoksilla mennään kohti tavoitepainoa.
Nyt on reilu 4kk takana ja paljon hyödyllisiä oppeja takataskussa. Osa ennestään tuttuja, osa uusia mutta yhtäkaikki, koitan ottaa asioita arjessa käytäntöön joka päivä.
Toukokuu on tuntunut vaikealta. Eikä vähiten siksi, että selkäkivut ja flunssa ovat vaivanneet niin että olen antanut itselleni erivapauksia. Ei hyvä! Tiettyjä asioita olen noudattanut niinäkin päivinä kun en ole orjallisesti noudattanut kaikkia oppeja ja hyvä edes niin. Ryhtiliikkeen tekeminen on helpompaa kun ei ole heittäytynyt ihan retuperälle.
Siksipä tuli enemmän kuin parempaan saumaan viikko, jolloin sai elää juuri niin kuin halusi.
Siis valmennuksen osalta, syödä tai olla syömättä miten kukakin halusi.
Jokainen sai siis hieman juhlia onnistumistaan ja sitä että on jo 4kk kärsivällisesti jaksanut muuttua.
Itse otin ihan lunkisti, söin suht terveellisesti mutta sallin ylimääräisiä herkutteluhetkiä ja ne tulivat tarpeeseen.
Mietin myös miten palkitsisin itseni kun seuraavat 4kk on takana, tai sitten kun on vuosi kulunut.
Nyt tuleva lomareissu olkoon mullekin palkkio tästä ensimmäisestä rypistyksestä ja seuraavien kuukausien aikana toivon pystyväni liikkumaan monipuolisemmin, jotta kilojen sulatus olisi helpompaa.
Syyskuussa olisi kiva lähteä vaikka pitkäksi viikonlopuksi jonnekin Eurooppaan, joten asetin itselleni tavoitteen ja jos siihen pääsen, palkitsen itseni ja ehkäpä koko perheen minilomalla.
Lopullinen tavoite on vielä niin kaukana, että niin mietin palkintoa sitten lähempänä.
On helpompi edetä pienin askelin kuin koittaa harppoa.
Koska hiilarit turvottaa ja lihottaa, olenkin koittanut myös opetella täyttämään vatsaani ilman perunaa, riisiä, pastaa ja vehnää. Vielä en ole varma sopiiko malli minulle, siitä ei valmennuksessa ollut puhetta mutta ajattelin josko hiilareiden vähentäminen nopeuttaisi rasvan palamista.
Toistaiseksi olen pärjännyt kohtuu hyvin ilmankin, mutta näkkäriä tai kauraleipää ilman on vaikea elää. Niimpä niitä rouskuttelen edelleen.
Muutos-valmennuksessa käytiin mielenkiintoista aihetta läpi, nimittäin mielikuvaharjoittelu ja se on kyllä jännä miten valtava voima meidän mielellä on.
Olet syönyt koko viikon terveellisesti, tuntenut tyytyväisyyttä siitä, käynyt lenkilläkin ja sitten vaikkapa joku tuo töihin pullaa joka on suurinta herkkua ja otat vain palasen.
Sen syötyäsi tunnet morkkiksen siitä että söit sen pullasiivun ja pilasit hyvin alkaneen kevyen viikon ja otat ehkä toisenkin palasen.
Kotiin päästyä väsyttää ja kun on pohjalla jo epäonnistumisen tunne niistä pullasiivuista,
kaivat kaapista keksipaketin tai ehkä jäätelöä. Ja se on siinä. Onko sulle käynyt näin?
Mä tunnistan tuosta hyvin itseni ja siksi mulle ei toimi se että jos tekee mieli pullaa, syö se ja ole tyytyväinen mutta jatka sen jälkeen terveellistä ruokavaliota kuten ennenkin.
Mun tekee sen pullan jälkeen mieli vain lisää, joten on parempi haukata pullan sijaan vaikka omena. Ei oo niin paha, jos yhden ompun jälkeen tekee mieli toista, se on jopa joskus suotavaa.
Joka kerta kun mä sovitan vaatteita, nyt vaikkapa edelliskesän vaatteita, se tunne hoikemmasta minästä kasvaa ja vahvistuu. Kun sen tunteen ja mielikuvan pystyy säilyttämään, pullasta tai ihan mistä vaan herkusta kieltäytyminen on helpompaa.
Juuri tässä kohtaa valmennusta ja tulevaa kesää, olisi helppo heittää hanskat tiskiin, nauttia kesästä ja ajatella että jatkan tätä syksyllä tai ensi kesänä. Mutta mikä silloin olis tilanne?
Luultavasti muutama lisäkilo ja vielä tyytymättömämpi minä, joten homma jatkuu!
Olin vasta mindfulness workshopissa jossa tehtiin useampi erilainen meditaatio.
Niimpä olen nyt soveltanut meditaatiota omaan ihannevartaloon pääsemiseksi.
Oikeastaan meditaatio voi olla apuna ihan mihin vain.
Nyt edessä häämöttää kesä ja loma.Viikko etelässä jossa all inclusive ja sen perään kuntoutus täysihoidolla. Koitan muistaa pitää tietyistä asioista kiinni joka päivä mutta loma on loma, valmennuksessakin. Kuntoutuksessa kuitenkin keskitytään terveellisyyteen kaikilla elämän eri osa-alueilla ja liikutaan.
Palailen varmaan kesän valmennuksen osalta blogiin vasta heinä-elokuussa, sitten luultavasti taas onkin paljon kerrottavaa.
Aurinkoista ja ennenkaikkea nautinnollista kesää kaikille♥
Blogikin lomailee ja päivittyy satunnaisemmin kesällä.
Instassa pysyt mun matkassa kuitenkin koko kesän, joten jos haluat
kuulla kuulumisia, ota seurantaan @maiccug.
Seuraava Muutos-valmennus alkaa ensi maanantaina 3.6 ja halutessasi voit lukea lisää ja liittyä mukaan tästä.
Linkin klikkaamisesta tai valmennukseen liittymisestä en hyödy.
Miltä toukokuun valmennuksen osalta mun mietteet kuulostivat?
Otetaanko siellä kesällä ruokailujen suhteen rennommin?
Maikku
